Vitsi mikä viikko

Kavereita, koirakavereita, makkaranpaistoa, mökkeilyä ja hiihtämistä, siitä on tehty meidän viimeiset pari viikkoa. Viime viikonloppuna käytiin mökkeilemässä Siika-Kämässä ja tällä viikolla ollaan mm. käyty Vaattungilla Saaran kanssa ja sitten kävin Oikaraisella Tessun kanssa. Täytyy sanoa, että kylläpä nuo juoksuiset nartut nyt haittaakin rentoa elämää tässä keväällä. Voin vaan kysellä iteltäni, että oliko se muka olevinaan hyväkin idea ottaa uroskoira, kun lähipiirissä kaikilla on lähinnä narttuja...

Ennen mökille lähtöä oli nimittäin sellainen ihana mielikuva päässä, että Tessu voisi vaan rennosti juoksennella ulkona, vahtia mökin pihaa ja tulla sisälle sitten, jos sitä sattuu kiinnostamaan. Noh, päästiin mökin pihalle ja päästin koiran autosta ulos, niin eiköhän se pinkaissut naapuriin, jossa on kultainennoutaja. Heitin Henkalle, että "varmaan sillä Vilmalla on nyt juoksutkin, niin tulee oikein loistoreissu tästäkin". Peruspessimistiminä oli vaan ihan oikeassa. Vilmalla oli juoksut, joten Tessu joutui olemaan jatkuvasti vaan narun päässä, koska se ei todellakaan suostunut pysymään pihalla. Se vilisti heti naapuriin, kun käänsin selkäni. Se siitä vapaudesta sitten.

Käytiin pari hiihtolenkkiä mökillä, mie löin pääni laskiessani mäkeä ja niskat kipeytyi oikein kunnolla. Käytiin paistelemassa makkaraa ja Tessu sai juoksennella kelkan perässä, kunnes päättikin olla seuraamatta kelkkaa ja pinkaisi toisen mökkinaapurin juoksuisen koiran luokse. Henkka kiskoi kelkkaa käyntiin sillä välin, kun mie kävin hakemassa Tessun narun päähän. Syötiin herkkuja ja tehtiin hyvää ruokaa. Käytiin taas hiihtelemässä ja saunottiin kunnolla. Viimeisenä päivänä oli tarkoitus lähteä hiihtämään, mutta heti mökin pihalla mäkeä laskiessa narussa ollut Tessu meni puun toiselta puolelta ja mie toiselta, kaaduin ja löin pääni puuhun. Siitä seurasi lievä aivotärähdys ja pari erittäin julman näköistä mustelmaa olkapäähän ja polveen. Siivottiin mökki ja lähdettiin sitten pois. Kiva reissu oli, vaikka kylläpä vastustikin...

Lepäiltiin tuon reissun jälkeen pari päivää kaupungissa (sillä välin tosin sain elämäni ensimmäisen allergiareaktion pesuaineesta...) ja lähdin sitten Oikaraiselle, jossa oli vastassa juoksuinen Rippu. Tessu vikisi, ulvoi ja haukkui viereisessä häkissä olevan Ripun luokse sillä välin, kun mie kävin kaupungissa hakemassa osia temppuilevaan autooni. Laitettiin autoon uudet tulpat, joiden oli tarkoitus helpottaa auton käymisongelmaa. Lauantaina lähdin edeltä ajelemaan kohti Lapinvaaraa ja nappasin Rellan ja Tessun kyytiin. Isä tuli perässä Ripun kanssa. Käytiin hiihtämässä kolmen tunnin hiihtolenkki metsässä koirien kanssa ja koko kolmen tunnin ajan Tessu yritti Rippua, vaikka kuinka komensin. Annoin sen lopulta olla, kun ei Rippukaan sille ymmärtänyt ärähtää... (// Lisätäänpä tähän väliin sellainen kommentti, että Tessu ei siis varsinaisesti astunut Rippua, mutta kunhan loikki selässä ja yritti.) En tiedä, pitääkö nuo muut koirat sitä edelleen vaan niin pentuna?

Hyvä viikko oli, toivotaan ensi viikosta parempaa! ;) Silloin on luvassa mm. kokonainen viikonloppu Oikaraisella koiravahtina, mätsäri ja lisää auton korjausta. En tiiä, kuulostaako oikein lupaavalta?

Omaksi onnekseen tuo lapinkoirapoika on ihan mahdottoman komea ja ihana yksinään kotioloissa ja kelpo koira myös silloin, kun niitä juoksuisia tai vieraita narttuja (Tessun mielestä jokainen narttu on potentiaalinen harjoituskappale lisääntymisharjoituksiin) ei ole lähistöllä... :)