 |
| Vapaa, kuin taivaantuuli... Tai sitten ei. |
Nonii, täällä ollaan pitkästä aikaa tietokoneen ääressä näppäilemässä. Oikaraiselta palattiin kaupunkiin keskiviikkona ja toivuttiin melkein viikon mittaisesta riekkumisesta. Tessu oli pari päivää melkoisen rauhallinen, mutta on jo toennut siitä reissusta. Ilmoitin Tessun myös Tervolan ryhmänäyttelyyn, joka on kuukauden päästä. Huhhui, osaakohan tuo turrikka edes käyttäytyä siellä...?
Asia, jonka kanssa olen nyt taistellut, on tuon koiran luoksetulot. Sehän siis tottelee kyllä, mutta kun se tajuaa, että pitäisi mennä autoon, tulla sisälle tai lenkki alkaa olla lopussa, niin se totteleminen loppuu siihen. Ja kun namit tai lelut ei todellakaan ole vapauden menettämisen arvoisia, niin eihän se tule. Vanhalla talolla lähdin ajelemaan autolla vaan pois ja jätin Tessun vaan yksin, se juoksi auton perässä ja tuli ihan mielelläänkin kyytiin. Harmi, että tämä homma ei toimi muualla kuin tuolla.
Joku voisi kertoa Tessulle, että lapinkoiran rotumääritelmässä lukee, että lapinkoira on: "Älykäs, rohkea, rauhallinen ja oppimishaluinen. Ystävällinen ja uskollinen." Älykäs se kyllä on, samoin rohkea, rauhallinen, ystävällinen ja uskollinen. Kyllä se aina haluaa mukana pysyä eikä jäädä kupeksimaan mihinkään. Oppimishaluisuudesta ja yhteistyöhalukkuudesta tuota koiraa sen sijaan ei voi kiitellä - se ei tee mitään ilman kunnollista palkkaa ja se kunnollinen palkka onkin jotain, mitä mie en edes tiedä olevan olemassa.
"Se on älykäs ja nokkela koira, luonteikas ja hyväntuulisen omapäinen. -- Sanotaankin, että "suomenlapinkoira on niin viisas, että osaa tekeytyä tyhmäksi". Usein se saa pyöritettyä omistajansa tassunsa ympärille." Koiranomistajan peruskurssi, suomenlapinkoira
Olen nyt sitten lueskellut erinäisiä koirakirjoja ja koulutusvinkkejä, vaikka ne on luettu noin miljoona kertaa ennenkin. Yhtään viisaammaksi en tule, koska en vain keksi, millä tuota koiraa saisi motivoitua tarpeeksi tai huijattua niin, että se kuvittelisi voittavansa luoksetullessaan jotain myös silloin, kun ollaan lähdössä. Mikäänhän ei voita vapautta. Paitsi ehkä kilpailutilanne, Rellan, Ripun ja Riitun kanssa sille nimittäin tulee usein kiire, ettei se jäisi ihan ilman makupaloja. Ainoan koiran syndrooma selvästi - se taitaa tietää, että saa joka tapauksessa (ennemmin tai myöhemmin) kaiken ruuan ja kaikki namit, mitä mulla vain on jakaa.
Tunnen itteni tällä hetkellä ehkä vähän tyhmäksi. Ehkä meidän pitää vaan treenata enemmän, Tessun kanssa tulee kuitenkin harrastettua tuota irtilenkkeilyä niin vähän. Nyt olen palkannut sen lenkeillä aina, kun se suvaitsee vilkaistakin minuun päin ja aina, kun se tulee luokse.
 |
| Tottelematon tipsuneiti joutui syliin. |
 |
| Rellukka. |
 |
| Tessu ei todellakaan ole lähdössä mihinkään. |
 |
| ♥ |
"Sehän siis tottelee kyllä, mutta kun se tajuaa, että pitäisi mennä autoon, tulla sisälle tai lenkki alkaa olla lopussa, niin se totteleminen loppuu siihen."
VastaaPoistaJoutuuko se siis aina lopettamaan kaiken hauskan suorilta näissä tilanteissa? Vai oletko käskenyt sen autoon, palkannut ja päästänyt samantien pois jatkamaan ulkotouhuja, pyytänyt uudestaan autoon, palkannut ja päästänyt taas pois, ja vasta muutaman välipalkkauksen jälkeen autoon jäädään pysyvästi? Jos olet ja ei toimi, niin ei sitten mitään, mutta jos et ole, niin suosittelen koittamaan näin toimimista. :)
Sama homma sisälle menemisen ja lenkin loppumisen kanssa, huikataan sisään, palkataan, päästetäänkin takaisin ulos, laitetaan remmiin, palkataan ja päästetäänkin vielä uudelleen vapaaksi. Lenkillä voi tehdä niinkin, että kun se on loppumassa ja pyydetään luo, niin sen jälkeen lähdetäänkin vähän matkaa uudelle kierrokselle eikä lenkki vielä lopukaan, ja kannattaa myös muissakin kohdissa lenkkiä ihan huvikseen kutsua koira luo, kytkeä ja palkata ja päästää taas irti, eikä aina vaan siinä lenkin lopussa pyytää luo ja ottaa kiinni.
Tessu on nyt sen ikäinen, että se voi alkaa keksiä kaikkea omaa kivaa, täytyy vaan olla itse koiraa ovelampi näissä jutuissa ja tietyissä asioissa välttää ennakoitavia rutiineja, kuten juuri tuo hauskan loppuminen.
Olen kokeillut tuota ihan muuten vaan autoon tai luokse kutsumista ja myös sitä, että lenkillä pistän sen välillä kiinni ja taas päästän irti. Se vaan jostakin hoksaa, että nyt ollaan ihan oikeasti lähdössä. Sisälle tuleminen on kivaa silloin, kun on jo vähän väsynyt, mutta kun ulkona oleminen on vaan vielä niin paljon kivempaa! Tänään kutsuin sitä autoon ja annoin namin aina, kun se suosiolla sinne tuli. Tein myös niin, että laitoin Rellan autoon, menin ite istumaan autoon sisälle ja jätin Tessun ulos. Kyllä se aika nopeasti jo halusikin autoon. :) Ei siellä yksin ollutkaan niin kiva rallatella menemään. :D
PoistaKiitos vinkeistä! Enköhän mie vielä opi ovelammaksi kuin tuo murkkuikää lähestyvä jästipää. Oon myös huomannut pari juttua, mitkä olen vaan tehnyt aika tavalla väärin. Oon myös todennäköisesti vaatinut tuolta koiralta liikaa liian aikaisin ja liian vähän treenamisen jälkeen. :) Nyt kun olen tässä muutaman päivän pohtinut näitä juttuja!
Vielä kun keksisin, millä saisin sen kuuntelemaan minua silloinkin, kun ympärillä on myös vieraita koiria. Tessu on ehdottomasti minun haastavin koira tähän mennessä, joten kyllä tässä joutuu pistämään oman pääkopan tosissaan töihin. Kiltti, alistuva, luonnostaan miellyttämisenhaluinen, ahne ja nöyrä labbis on vähän toista kuin tällainen itsenäinen lapinkoira. :)