Pyhätunturi

Oltiin jo pitkään puhuttu Pyhätunturilla käynnistä (ainakin pikkuveljen armeijan valasta asti eli kolmisen vuotta...) ja perjantaina päätettiin, että huomenna mennään. Kävin itse töiden puolesta Luoston ametistikaivoksella maanantaina, mutta pitihän se lähteä käymään myös Pyhällä ihan ajan kanssa. Suunniteltiin edellisenä iltana sopivaa reittiä ja päädyttiin käymään Pyhänkasteenputouksella & Karhunjuomalammella, ja valittiin reitti, jonka kestoksi oli arvioitu 3h.

Lähdettiin Sodankylää kohti lauantaina puoli kymmeltä, perillä oltiin yhdentoista aikaan. Matkaa Pyhälle tuli noin 120km ja vähän kyllä mietittiin, että miksihän sielläkään ei ollut aiemmin tullut käytyä. Opasteet reitille oli hieman epäselvät ja mietittiin puolen kilometrin verran, että ollaankohan me edes menossa oikeaan suuntaan. Oltiin kuitenkin onneksi. Reitti oli hyvin helppokulkuista soratietä, joka vaihtui kuruun laskeutuvien portaiden jälkeen pitkospuiksi. Melkein harmitti, kun koko reitti oli soratietä pitkospuiden lisäksi eikä mistään metsäpoluista voinut puhuakaan.

Maisemat oli kyllä ihan älyttömän hienot, reitin opastuksessa luvattiin upea poikkileikkaus alueen geologiasta, ja se kyllä saatiin. Mahtavia kivimuodostelmia, kallioita ja muuta, myös oikein kirkasvetisiä lampia löytyi reitin varrelta useita. Hieno reitti oli. :)

Tessulla oli koko matkan vauhti päällä, vaihteita oli tasan kaksi, joko täysillä tai ei ollenkaan. Niinpä se tipahti useammin kuin kerran pitkospuilta alas, kerran myös päälleen (....). Nuotiolla se kuitenkin esitteli kaikille parasta puolta itsestään makoilemalla sievästi paikallaan ja ihan hiljaa, muut laavulle yhtä aikaa sattuneet ihmetteli tuon hiljaisuutta. Savuahan Tessu pelkää ja kammoaa, eikä se halua tulla lähellekään nuotiota edes makkaran toivossa, joten siinä syy sen rauhalliseen käytökseen. ;) Loppumatkasta se älytön säntäily joka suuntaan rauhoittui ja kotimatkan se nukkuikin tyytyväisenä.