Kaupunkilenkkeilyä

Käytiin vähän pidempi lenkki kaupungissa jään kautta. Tessukin sai jonkin aikaa juosta irti, tosin ei se oikein osannut ottaa siitä iloa irti, kun tepasteli vaan vieressä ja yritti välillä roikkua hihnassa. Kai siellä jäällä on vaan niin tylsää, kun ei pahemmin hajujakaan ollut lumisateiden jälkeen. Henkka heitteli Tepsulle sitten lunta ja yritti innostaa sitä vähän juoksemaankin.

Oli tosi hieno ilma ja vaikka porukkaakin oli jonkin verran liikkeellä, Tepsu meni tosi nätisti ja kuunteli hienosti. Teki hyvää tuollainen pidempi lenkki niin koiralle kuin omistajillekin. ;)

Mulla olisi kauhea koiranäyttely- tai mätsärikuume. Tessua ei tietenkään voi viedä kuin mätsäreihin, mutta haluaisin niin kuvailemaan näyttelyihin koiria. Jostain syystä tänä vuonna ei kuitenkaan järjestetä mitään talvinäyttelyitä täällä päin, vaikka aiempina vuosina niitä on ainakin pari ollut. Seuraavat näyttelyt on vasta huhtikuussa eikä mätsäreitäkään taida pahemmin olla.

Viikonloppu rentoilua

Olin toiminnantäyteinen viikonloppu tällä kertaa. Perjantaina käytiin Henkan vanhemmilla. Nella oli mukavasti laihtunut ja Riina taas vanhentunut, se kyllä on jo niin mummelikoira. ♥ Leikkelin molemmilta kynnetkin, voi kun omiltakin olisi yhtä helppo leikata kuin Nellalta, mutta se nyt on taas ollut ihan omasta laiskuudesta kiinni... Satulta ja Riitulta on myös tosi helppo napsia kynnet lyhyemmiksi, Rella ja Tessu on sitten sellaisia draamailijoita, että huhhuh.

Lauantaina mentiin sitten yöksi minun vanhempien luo. Käytiin käveleskelemässä Lapinvaarassa tosi upeassa säässä, aurinko paistoi ihan kirkkaansiniseltä taivaalta. Harmillisesti ei ollut kameraa silloin mukana. Otettiin Riitukin mukaan, mutta sille ei jostain syystä lenkkeily maistunut, vaan se hipsi aika alkumatkasta jo autolle takaisin ja hytisi sitten siellä... Riitulla ja Satulla on nyt molemmilla juoksut, oli ihanan helppoa, kun Tessu ei niistä ollut kiinnostunut silti, tytöillä oli vaan keskenään hauskaa. Olisi jäänyt tämäkin reissu tekemättä, jos Tessua ei olisi kastroitu.

Taas vaihteeksi Tessu onnistui syömään jotain sellaista, mikä pisti vatsan sekaisin, joten yöllä joutui pari kertaa käyttämään sitä ulkona. On se raivostuttavaa, kun koiran vatsa on niin herkkä, että kaikki vähänkin oudompi saa sen ihan ripulille. Luulen, että nyt syynä oli Satun viime vuonna mätsäristä voittamat Hill's-nappulat.

Sunnuntaina käytiin aamulenkki Riitun ja Tessun kanssa jäällä ja päivällä vielä 7km hiihtolenkki pelkästään Tessun kanssa. Illalla Tessu oli jo sitä mieltä, että on tässä lenkkeilty ihan tarpeeksi eikä oikein halunnut ulos lähteäkään. Näitä kuvia kun katsoo, niin vasta tajuaa, että on tuo leikkaus ehkä vähän turkkiin vaikuttanut, ihan jäätävä pehko!

Voitin Lemmikin Valinnan arvonnassa Magloc-magneettilukon ja valon koiran hihnaan. On muuten kätevä tuo lukko, kun sen voi vain kliksauttaa kiinni ja avaaminenkin onnistuu myös lapaset kädessä! Ei tarvi renkulaa hakea eikä sormia palelluttaa, kun koiraa päästää irti tai ottaa kiinni. Isohan tuo palikka on, etten nyt ihan pikkukoiralle laittaisi, mutta Tepsulle tuo käy kyllä hyvin. Kerrankin sitä paitsi voitin jotain. ;)

Pitkästä aikaa, tavoitteita ja kaikkea muuta

Ei ole aikoihin tullut kirjoiteltua, tarkalleen ottaen marraskuun alun jälkeen. Sen jälkeen on tapahtunut paljon asioita ja on tehty vaikka mitä. Lyhyesti lueteltuna:

• meillä on taas vain Tessu
• Hali muutti uuteen kotiin Joensuuhun joulukuun puolessa välissä
• meille tulee vauva ensi kesänä
• aloitettiin tokokurssi, josta olen erittäin innoissani
• Tessun kastrointi on osoittautunut todellakin hyväksi päätökseksi
• olen hiihdellyt Tessun kanssa
• ollaan rentouduttu ja nautittu elämästä.

Halista luopumista käsittelen myöhemmin ihan omassa aiheessaan, mutta voin kertoa, että rankan, stressaavan ja väsyttävän syksyn jälkeen joulukuun loppu meni stressistä toipuessa ja tammikuussa alkoi pikku hiljaa tuntumaan siltä, että koirallinen elämä saattaisi vaikka maistuakin vielä.

Lauantaina käytiin ensimmäisissä tokotreeneissä, joista sai kyllä kummasti motivaatiota treenaamiseen ja erinomaisen hyviä vinkkejä yhdessä tekemiseen. Oli muuten minulle ensimmäinen kerta ikinä tällä tavalla oikeasti ohjatuissa treeneissä. Aiemmin olen käynyt niissä, missä on paljon koiria ja jokainen tekee kerran jonkun jutun ja sitten asiaan ei kuitenkaan voida paneutua yksilöllisesti kovinkaan paljon. Nekin oli Rellan nuoruusaikana, kun käsissä oli ihan erilainen koira.

Tessun ongelma ei ikinä ole ollut se, etteikö sillä olisi intoa tehdä ja yrittää, vaan se, että se on ollut minun käsiin niin mahdottoman vilkas, äänekäs ja nopeasti kiihtyvä tyyppi. Arki sen kanssa on aina ollut äärettömän helppoa, mutta tokon tahkoaminen ei niinkään. Lapinkoirana se myös kyllästyy herkästi, jos jatkuvasti jankataan samaa, asioihin täytyy saada vähän vaihtelua ja muistaa tehdä pienissä osissa.

Olen noin sata kertaa tainnut mainita, että ne rauhoittumisharjoitukset unohdettiin Tessun kanssa onnellisesti pentuaikoina ja sen virheen parsimisessa onkin sitten tekemistä. Viime kerralla sain vinkin siihen, miten saada tuo älytön räkyttäminen pois niistä hetkistä, kun jotain tehdään tai jossain ollaan ihan vaan odottelemassa. Ihan yksinkertaisesti ohjeena oli se, että tarpeeksi lyhyitä pätkiä ja jos koira haukkuu, sille käännetään selkä, odotetaan, että se hiljenee ja rauhoittuu, sitten mennään itse kyykkyyn ja kehutaan. Ja yritetään tehdä uudestaan. Mitään ei tapahdu, ennen kuin se kuono pysyy kiinni. Muutenhan homma leviää käsiin ja kaikki tekeminen menee kilpaa huutamiseksi.

Tiesin tämän kyllä, mutta ehkä se ratkaiseva juttu on se, että mie oikeasti odotan, että se koira asettuu ja sitten kehun sitä rauhallisesti kyykistyen itsekin koiran tasolle. Paljon auttoi sekin, että ohjaaja oli vieressä sanomassa, että odotat vain, etkä tee elettäkään siihen suuntaan, että huomaisit huutavan koiran. Ärsyyntyä ei myöskään pidä, mikä helposti tulee reaktioksi, kun yksin yrittää.

Kehitystä tapahtui jo parissa treenipätkässä hallilla ja kotona vielä lisää. Haukkuminen loppuu jo paljon nopeammin ja pystytään keskittymään oikeasti siihen tekemiseenkin. Sen seurauksena asioiden oppiminenkin helpottuu kummasti.

Tavoitteena olisi nyt, että keväällä uskaltauduttaisiin ehkä jopa möllitokoihin (edellisistä onkin jo aikaa, Ripun kanssa kävin keväällä 2010) ja saataisiin yleensäkin hallintaa koirien keskellä paremmaksi niin, että voitaisiin vaikkapa mätsäreihin mennä ilman sitä järkyttävää huutokonserttia. Kesällä meille tulee vauva, mutta tokon treenaaminen ei toivon mukaan silti jää kaiken sen varjoon, tarvitseehan Tessu vauvasta huolimatta huomiota ja tekemistä. Toivon, että muistan silti pitää tämän tärkeän harrastuksenkin mukana elämässä. :)

Tessu 8kk

Ajattelin taas vaihteeksi laittaa kuvia ja tuon Tessun "virallisen" 8kk-kuvankin. Sen verranhan sille tuli ikää täyteen ystävänpäivänä ja täytyy sanoa, että on koira aika mielenkiintoisessa iässä. Muiden koirien läsnäollessa se kuuntelee minua erinomaisen huonosti, mikään nami ei kelpaa erityisen hyvin eikä omat ruuatkaan ei uppoa kovin iloisesti. Vaihdettiin Boschista ruoka Jahti&Vahtiin, jos tuo vaikka saisi energiapitoisemmasta ruuasta vähän enemmän lihaa luitten päälle... Pari viikkoa se söi hyvällä halulla uutta ruokaa, mutta nyt se taas nirsoilee. Raivostuttavaa! Onneksi turkki peittää sen luisevan olemuksen. Muuten joku varmaan ilmoittaisi eläinsuojeluun, että yritän tappaa tuon koiran nälkään. :D Tänään ostin sille jotain nameja, joiden ajattelin kelpaavan hyvin, mutta tuo mokoma sylki ne vain pois... Se siitäkin sitten!

Myös nartut kiinnostaa tuota poikaa aika kovasti eikä totisesti jää tämän kanssa huomaamatta, että kenellä on juoksut tulossa, menossa tai juuri päällä. Vinkuna ja vonkuna on lenkillä (onneksi ei sisällä) nimittäin sitä luokkaa välillä, että hermot meinaa mennä. Sanokaa joku, että tuo asettuu tuosta iän myötä? Koirapuistossa se on myös aina valmiina tappelemaan, jos joku yrittää Tessulle uhitella eikä muuten anna periksi, vaikka onkin tuollainen kakara vielä...

Muutenhan se on aivan loistavan leppoisa ja mukava kaveri, kulkee metsässä kivasti mukana eikä lähde haahuilemaan omille teilleen, Tessu on myös innokas tekemään ja touhuamaan kaikkea silloin, kun muita koiria ei ole paikalla. Se osaa tällä hetkellä seurata jonkinlaisia pätkiä, tulla sivulle käsimerkein avustettuna, pyörähtää itsensä ympäri, seistä, mennä maahan, istua, odottaa paikallaan, antaa molempia tassuja erikseen, istua "kauniisti" ja huiskuttaa tassuilla. Kotona se on oikein kiva kaveri, välillä kerjää rapsutuksia ja kantaa leluja syliin ja yrittää saada leikkimään. 

Että sellainen poika olisi tämä Tessu tällä hetkellä. :)

Ulkoilua

Käytiin viime viikolla lenkkeilemässä Saaran ja koirien kanssa, ja mätsärin jälkeen mentiin Oikaraiselle yöksi, niin Töpsykkä sai riehua Rellan ja Riitun kanssa. Viime aikoina on kyllä ollut tosi hyviä ulkoiluilmoja, aurinko on paistanut ja pakkastakin on ollut olemattoman vähän. Luntakin on kivasti, niin voi valikoida, että lähteekö kävelemään, hiihtämään vai vaikkapa lumikenkäilemään. Ei käy liian yksitoikkoiseksi tuo lenkkeily. 

Hyvillä ilmoilla ei huvita kauheasti istuskella koneella, niin ei ole tullut kirjoiteltuakaan mitään ihmeempiä. Minusta tuntuu myös, että kun istui 9kk putkeen töissä joka ainoa päivä tietokoneella monta tuntia, niin edelleenkään ei tee mieli tulla tietokoneelle istuskelemaan ja tuijottelemaan ruutua. Nyt pitäisi keksiä jotain työtä ja tekemistä taas, kun on jo kaksi kuukautta taas työttömyyttä kasassa... Alkaa vähän jo ärsyttämään. Onneksi on tuo Tessu, niin tulee jotain tehtyä ja on joku järjestämässä vähän rytmiä päivään. :D

Rytmistä ja tekemisestä puheen ollen Tessulle tuli taas vaihteeksi ripuli, kun annoin sille luun syötäväksi. Saa nähdä joudunko vielä ensi yönnäkin juoksemaan pihalla muutaman tunnin välein vai suostuisiko tuo menemään ohi tässä tämän päivän aikana! Toivotaan...

Aurinko-onnea

Otettiin taas Tessun kanssa pieni rentoutumisloma ja suunnattiin torstaina Oikaraiselle. Aamulla paistoi pitkästä aikaa ihanasti aurinko ja ilma oli niin kirkas, että en voinut olla hymyilemättä koko torstaiaamua. Henkkaa huvitti, se arveli, että mie olen aina onnellinen, jos vain aurinko paistaa. No, melkeinhän se paikkansa pitääkin, ei siinä mitään. :D Joka tapauksessa pakkasin tavarat reppuun, repun ja koiran autoon ja lähdin jo hyvissä ajoin ajelemaan Oikaraiselle. Kumminkin tuossa puolen tunnin matkan aikana aurinko ehti mennä pilveen...

Oli kuitenkin aika kirkas ilma, niin sain testattua uutta objektiiviani, joka on aivan yhtä ihana kuin muistelinkin ja zoomikin minun tarpeisiin aivan riittävä. Kun käännyin mummolaan päin, niin Hanna oli menossa lumikenkäilemään Rellan ja Riitun kanssa, nappasin ne kuitenkin itelleni kyytiin ja ajelin koiralauman kanssa vanhalle talolle. Löysin kirpparilta eurolla jalkapallon, joka on Rellan ja Tessun mielestä ihan ylivoimaisen paras lelu. Sen kanssa ne sitten juoksi ja leikki ihan hyvän aikaa. On se koiran ulkoiluttaminen joskus helppoa!

Perjantaina paistoi heti aamusta aurinko ja tarkoitus oli lähteä hiihtämään, mutta sukset lipsu niin, että päädyin kävelemään. Pari kertaa sitä sitten sai humpsahtaa reisiä myöten hankeen, mutta kyllä kannatti. Oli ihan tosi mahtava ilma. Iltapäivällä kävin vielä kokeilemassa siskon lumikengillä lumikenkäilyä. Se oli tosi hauskaa, joten hommasin sitten itellekki semmoset!

Kuvia tuli räpsittyä monta sataa, mutta jos tässä nyt olisi niitä parhaita. Lisää voi katsella täältä.

Ensi viikonloppuna on muuten mätsäri ja sitä seuraavana viikonloppuna Pellon näyttely. Varasin Riitulle silmä- ja polvitarkastusajan sinne. Jos Riitulainen on terve, niin saatetaan sitten miettiä sille pentuja jossain vaiheessa tulevaisuudessa.

Joen jäällä

Tänään laiskotti ihan tosissaan koko lenkille lähteminen. Välillä on niitä päiviä, kun vois vaan kävellä vaikka kuinka paljon ja sitten on näitä päiviä, kun laiskottaa enemmän kuin tarpeeksi. Päätin sitten lähteä katsomaan, joko joen jäälle olisi tehty latu ja otin itelle kameran kaulaan sekä nappasin Tessulle pitkän hihnan, että voin pitää sitä vähän irtikin ja antaa sen itekseen rymytä ja purkaa energiaansa. Irti en uskalla sitä pitää, kun se kyttäilee niin ahkerasti ympäristöään ja tykkäisi käydä ajattamassa moottorikelkkoja ja kaikkia kulkijoita se mielellään haukkuisi.

Lähtiessä oli tosiaan melko pilvinen ilma, vähän sateli lunta, mutta muuten oli aika harmaata. Joelle päästyä tuo aurinko alkoi kuitenkin pilkistelemään pilvien ja puiden takaa ja piristi kummasti. :) Heittelin Tessulle lumipalloja ja opeteltiin vähän vierelletuloa ja seuraamista. Tessun kanssa on vähän unohtunut treenata näitä ihan perusjuttujakin... Melkein hävettää se, että Tessu ei osaa vieläkään oikeasti edes seurata,vaikka se on jo 7kk. 

Tuli räpsittyä kumminkin ihan kivoja kuvia tuolla pienessä lumisateessa auringon paistaessa, pakkastakin oli vain 15 astetta, niin ei sormetkaan jäätyneet. Kevättalvi on vaan niin parasta aikaa.

Aamupissatuslenkillä tavattiin 11kk ikäinen saksanseisojanarttu, jolla oli juuri ensimmäiset juoksut loppuneet. Tessu oli "hieman" onnessaan, kun sai vähän aikaa leikkiä sen kanssa ja vikisi sitten koko aamupäivän makuuhuoneen sängyllä ja vahtasi ulos. Ei tarvi ihmetellä, miksi ruoka ei maistu, kun alkaa tyttöjen juoksut kiinnostamaan!

Mua ei pysäytä mikään

Viime viikolla oli hermot hyvin kireällä erään beaglen poikasen kanssa. Sen kanssa käydään kävelemässä noin 8km päivittäin, lisäksi treenaillaan jonkin verran tokojuttuja, joko lenkkien ohessa tai vielä niiden lisäksi. Sillä on myös pari aktivointilelua, joiden parissa se saa käyttää aivojaan silloin tällöin. Kuitenkin perjantaina koko koira tuntui olevan vain itse levottomuus. Se kulki ympäriinsä, vikisi ja hääräsi koko ajan jotain. Lauantaina sama meno jatkui. Asiaa ei yhtään auta tuon koiran heränneet sukupuolivietit, jonka seurauksena se kulkee lenkillä neliveto päällä ja kuono maata viistäen sinkoillen joka suuntaan, välillä vikisten ja piipittäen juoksunarttujen hajuille. Tuota katsoessa sitä taas miettii, että mikäköhän älynväläys oli ottaa uros...

Sunnuntaina käännettiin taas auton nokka kohti Oikaraista, missä Julle pääsi leikkimään Rellan ja Riitun kanssa ja kuluttamaan tuota ääretöntä energiaansa. Kamalasti sitä energiaa olikin, se riekkui koko päivän aamusta iltaan asti. Kotona se kömpi suoraan sohvan nurkkaan nukkumaan, lopultakin! Tänään aamullakin se heräsi vasta kun mie heräsin, eli puoli kymmeneltä. Koko viime viikon Julle heräsi viimeistään puoli yhdeksältä ja herätti silloin minutkin. Jos nousin jo aiemmin lähteäkseni kahdeksaksi kouluun, sekin tuli jalkoihin pyörimään jo hyvissä ajoin.

Niinpä mie olen koittanut miettiä pääni puhki, että mitä me tehtäisiin, että tuon energiamäärän saisi edes kohtuulliseksi viikollakin. Eihän siitä mitään tule, jos koira sinkoilee seinille, kun viikonloppu lähestyy. Olen nyt miettinyt sellaista vaihtoehtoa, että jos sen kanssa alkaisi hiihtämään? Pääsisi ainakin juoksemaan enemmän. Irti sitä ei nimittäin voi pitää. Olen myös heitellyt sille palloa, jos silläkin saataisiin vähän tuota virtaa kulumaan. Saapa nähdä. Ideoita otetaan vastaan. :D

Rella on nyt toistaiseksi edelleen Oikaraisella. Sai kyllä vanhemmat ja siskot kuulla, että se on lihonut. Relppis on taas samoissa mitoissa kuin ennen leikkausta, vaikka se ei saa tavallista ruokaa ainakaan yhtään liikaa. Ilmeisesti herkkujen määrä on sitten hurja, kun se liikkuu kuitenkin enemmän tuolla. On se elämä kovaa, kun lihoo niin helposti. ;)