Hiihtoloman viettoa

Pidin viikon talvilomaa tähän väliin, kun Henkallakin oli loma. Säät on olleet tosi upeat paria lumisateista päivää lukuunottamatta. Viikonloppuna käytin Rellaa ja Tessua juoksemassa Körköllä ja sunnuntaina lähdettiin mökille. Mökillä käytiin hiihtelemässä ja Tessu sai viettää vapaata elämää. Perjantaina palattiin kaupunkiin metsäläistyneen Tessun kanssa. Lauantain tokotreeneissä ja lenkillä sai vähän palautella koiruuden mieliin, että kuinkas sitä käyttäydytäänkään ihmisten ilmoilla, kun on ympärillä muitakin koiria ja ihmisiä, yllättävän nopeasti nuo koiratkin junttiintuu... 

Tokotreenit meni taas todella hyvin, Tessu teki todella hienosti kaiken ja osasi rauhoittuakin nätisti alkusähläyksen jälkeen. Toko on niin kivaa meistä molemmista. :) Porukalla tehtyjen paikkamakuuharjoitusten jälkeen istuskeltiin hetki ja kaikkien piti kehua omaa koiraansa. Voisin jatkaa vielä täällä blogissakin ihan sitä samaa. En kestä, kuinka ihana koira tuosta on tullut. ♥

Tessussa parasta on sen helppous arjessa, se on nykyään äärettömän helppo, kiltti ja kultainen koira arkielämässä. Sen kanssa voi tulla ja mennä ja olla, se käyttäytyy lenkillä hyvin ja kotona rauhoittuu. Nykyään se hakee rapsutuksia ja tykkää tulla lähellekin. Toinen paras juttu siinä on sen into tehdä asioita - kun leikitään, leikitään täysillä ja kun tehdään tokoa, niin silloin myös tehdään. Motivaatiota todellakin löytyy. Se nauttii haasteista ja uuden oppimisesta. Ja sitten se on ihan järjettömän söpö ♥

Pitkästä aikaa, tavoitteita ja kaikkea muuta

Ei ole aikoihin tullut kirjoiteltua, tarkalleen ottaen marraskuun alun jälkeen. Sen jälkeen on tapahtunut paljon asioita ja on tehty vaikka mitä. Lyhyesti lueteltuna:

• meillä on taas vain Tessu
• Hali muutti uuteen kotiin Joensuuhun joulukuun puolessa välissä
• meille tulee vauva ensi kesänä
• aloitettiin tokokurssi, josta olen erittäin innoissani
• Tessun kastrointi on osoittautunut todellakin hyväksi päätökseksi
• olen hiihdellyt Tessun kanssa
• ollaan rentouduttu ja nautittu elämästä.

Halista luopumista käsittelen myöhemmin ihan omassa aiheessaan, mutta voin kertoa, että rankan, stressaavan ja väsyttävän syksyn jälkeen joulukuun loppu meni stressistä toipuessa ja tammikuussa alkoi pikku hiljaa tuntumaan siltä, että koirallinen elämä saattaisi vaikka maistuakin vielä.

Lauantaina käytiin ensimmäisissä tokotreeneissä, joista sai kyllä kummasti motivaatiota treenaamiseen ja erinomaisen hyviä vinkkejä yhdessä tekemiseen. Oli muuten minulle ensimmäinen kerta ikinä tällä tavalla oikeasti ohjatuissa treeneissä. Aiemmin olen käynyt niissä, missä on paljon koiria ja jokainen tekee kerran jonkun jutun ja sitten asiaan ei kuitenkaan voida paneutua yksilöllisesti kovinkaan paljon. Nekin oli Rellan nuoruusaikana, kun käsissä oli ihan erilainen koira.

Tessun ongelma ei ikinä ole ollut se, etteikö sillä olisi intoa tehdä ja yrittää, vaan se, että se on ollut minun käsiin niin mahdottoman vilkas, äänekäs ja nopeasti kiihtyvä tyyppi. Arki sen kanssa on aina ollut äärettömän helppoa, mutta tokon tahkoaminen ei niinkään. Lapinkoirana se myös kyllästyy herkästi, jos jatkuvasti jankataan samaa, asioihin täytyy saada vähän vaihtelua ja muistaa tehdä pienissä osissa.

Olen noin sata kertaa tainnut mainita, että ne rauhoittumisharjoitukset unohdettiin Tessun kanssa onnellisesti pentuaikoina ja sen virheen parsimisessa onkin sitten tekemistä. Viime kerralla sain vinkin siihen, miten saada tuo älytön räkyttäminen pois niistä hetkistä, kun jotain tehdään tai jossain ollaan ihan vaan odottelemassa. Ihan yksinkertaisesti ohjeena oli se, että tarpeeksi lyhyitä pätkiä ja jos koira haukkuu, sille käännetään selkä, odotetaan, että se hiljenee ja rauhoittuu, sitten mennään itse kyykkyyn ja kehutaan. Ja yritetään tehdä uudestaan. Mitään ei tapahdu, ennen kuin se kuono pysyy kiinni. Muutenhan homma leviää käsiin ja kaikki tekeminen menee kilpaa huutamiseksi.

Tiesin tämän kyllä, mutta ehkä se ratkaiseva juttu on se, että mie oikeasti odotan, että se koira asettuu ja sitten kehun sitä rauhallisesti kyykistyen itsekin koiran tasolle. Paljon auttoi sekin, että ohjaaja oli vieressä sanomassa, että odotat vain, etkä tee elettäkään siihen suuntaan, että huomaisit huutavan koiran. Ärsyyntyä ei myöskään pidä, mikä helposti tulee reaktioksi, kun yksin yrittää.

Kehitystä tapahtui jo parissa treenipätkässä hallilla ja kotona vielä lisää. Haukkuminen loppuu jo paljon nopeammin ja pystytään keskittymään oikeasti siihen tekemiseenkin. Sen seurauksena asioiden oppiminenkin helpottuu kummasti.

Tavoitteena olisi nyt, että keväällä uskaltauduttaisiin ehkä jopa möllitokoihin (edellisistä onkin jo aikaa, Ripun kanssa kävin keväällä 2010) ja saataisiin yleensäkin hallintaa koirien keskellä paremmaksi niin, että voitaisiin vaikkapa mätsäreihin mennä ilman sitä järkyttävää huutokonserttia. Kesällä meille tulee vauva, mutta tokon treenaaminen ei toivon mukaan silti jää kaiken sen varjoon, tarvitseehan Tessu vauvasta huolimatta huomiota ja tekemistä. Toivon, että muistan silti pitää tämän tärkeän harrastuksenkin mukana elämässä. :)

Bakkasukko, ei siitä mihinkään pääse

Oltiin mökillä muutama päivä ja meille sattui tietysti perinteiseen tapaan oikein kunnon pakkaset näin loppiaisen aikaan. Pakkasta oli keskiviikkona ja torstaina noin -30 ja tänäänkin vielä -23 astetta. Tessu nautti pakkasista ja vapaudesta oikein tosissaan. Päästin sen heti mökille päästyä vapaaksi ja vapaana se sitten saikin olla lähtöhetkeen asti. Käytiin hiihtelemässä yhteensä noin 20km verran ja yksi kävelylenkkikin. Tessu sai olla nekin irti ja hyvin pysyi mukana. Ihan pikkainen muutos sitten viime vuoden!

Tessua ei tahtonut saada taaskaan sisälle millään, itellä vähän hirvitti, kun turrikka makasi hangessa pari-kolmekin tuntia. Kaipa se nautti sitten olostaan. Nauratti vähän, kun facebookissa levisi linkkejä eläinsuojeluyhdistysten muistutukseen, että lemmikit on otettava pakkasella sisälle - ettei nekään mitä tahansa kestä - ja meidän koiraa ei edes saanut sisälle. Lopulta nälkä kurni kai tarpeeksi tai tuli riittävän yksinäistä, niin tuli sitten välillä sisälle. :) Yöksi huolehdittiin kyllä Tepsu sisälle, mutta aamulla sillä oli jo kiire päästä vahtimaan pihaa. On kyllä ihan nimensä veroinen pakkasukko...

Tähän rotuvalintaan voi kyllä olla tyytyväinen, kun tuo tosiaan tarkenee näilläkin keleillä lenkkeillä meidän mukana ilman mitään ongelmia. :) Illalla sitten hakee seuraa ja rapsutuksia, minkä ehtii. Pikku Tessuinen ♥

 Pakkaspäivän aurinko korkeimmillaan

Mökkeilyhommia

 

Oltiin mökillä syyslomailemassa, tai oikeastaan Henkka lomaili ja mie kävin töissä mökiltä käsin. Viikonloppuna otettiin kyllä rennosti molemmat. Meillä oli mökillä mukana Tessu ja beagle Riina, joka pääsi ajamaan jäniksiä. Henkan vanhemmat oli reissussa, niin Riina oli sitten meillä hoidossa. Jännitettiin etukäteen vähän sitä, miten Tessu ja Riina-rouva tulevat toimeen, kun Riina on omanarvontuntoinen vanha rouva ja Tessu taas ihan tunnettu siitä, että se ei vaan voi jättää narttuja rauhaan.

Ensimmäiset pari päivää meni siinä, että Riina ärähteli Tessulle jatkuvasti ja Tessu puolestaan nuoli Riinan korvia aina, kun vähänkin oli tilaisuus. :D Pikku hiljaa niiden välit kuitenkin lämpeni, eikä loppuviikosta enää tarvinnut rähinöitä kuunnella ja voitiin laittaa molemmat koirat auton peräkonttiinkin ihan huoletta. Yhdessähän nuo kaksi keksivät käydä jossain paskassakin pyörimässä, joten saatiin pestä koiriakin ihan kunnolla. Fairypesulla tuli Riinastakin hohtavan valkoinen. ;)

Nautiskeltiin ihan kunnon maalaiselämästä kunnolla, lenkkeiltiin metsässä, kalasteltiin järvellä, käytiin laavulla paistamassa makkaraa, saunottiin rantasaunassa ja sitten ajatettiin niitä pupuja Riinalla. Riina ajoi useampaakin jänistä ja Henkka ampui sille kaksi. Henkalle iski kunnon beaglekuumekin, mutta tuskinpa ollaan ihan heti ottamassa uutta beaglea, tai sen kummemmin muutakaan koiraa. 

Mie onnistuin unohtamaan kameran muistikortin pois matkasta, joten nyt sitten joutuu tyytymään näihin puhelinkuviin. Ei ollutkaan kuin varmaan kolmas kerta ihan lyhyen ajan sisällä, kun jotain kuvaamisen kannalta oleellista unohtuu matkasta. Yleensä se unohtunut juttu on akku... Tällä kertaa sitten muistikortti.