Jekullakin riittää tänään virtaa. Olen erittäin ylpeä noin 28 cm korkeasta suklaasilmäisestä karvaturrikasta. Piparin voimalla Jekkukin alkaa osata seuraamista myös käskystä. Ilman, että tarvitsee aluksi herätellä sitä, että nyt tehdään jotain. Ihana mikä koira, kun sille päälle sattuu, että huvittaa! Jospa Jekullekin opettaisi naksuttelua... Saa nähdä. On tietysti asia erikseen saada sen mielenkiinto pysymään niin kauan, että se jaksaisi tarjota yhtään mitään temppua. Mutta ehkä kannattaisi kuitenkin yrittää.
Ja koska aina on pimeää niin lenkkeily alkaa käydä tylsäksi, kun metsässä on hankala kulkea pimeällä ja tiellä taas... No sitä yhtä tietä suuntaan x ja takaisin samaan suuntaan. Tosi jännää. Olis edes tähtiä, mutta ei... ainaista pimeyttä ja pilvisyyttä vain. Ja kun koulusta tullessa on pimeää niin kuvaaminenkin on jääny vähälle. Lumi sentään satoi takaisin... Porot valtasi yhtenä päivänä risteyksen pellon, joten yksi kuva niistä. On muuten toinen kerta ikinä kun otin kuvia poroista... Jännä sinänsä kun niitä kuitenkin talvella näkee viikoittain.
Sitten käytiin seikkailemassa vähän Vanhan talon tuvan vintillä. Voi kuka antais mulle järkkärin, niin lupaisin kuvien laadun parantuvan välittömästi! Tässä kuitenkin Hanna siellä vintillä kiipeilemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti