Hiihtolomailua

Ei ole taas hetkeen tullut kirjoiteltua yhtään mitään, mutta eipä sitä ihmeitä ole touhuttukaan. Lenkkeilty vain - ja luulen, ettei hetkeen muuta tehdäkään. Seuraavat mätsärit on huhtikuun puolessa välissä ja näyttelyitäkin on vasta huhtikuun loppupuolella. Niihin pitäisi kyllä ilmoittautua pikku hiljaa... Rellasta on tullut niin rauhallinen, ettei tokon tai noutojuttujen treenaaminen oikein maistu. Yritin kyllä, mutta ei vaan jaksa. :) Itsellä on vähän huono omatunto, kun kai nyt koiran kans pitäis jotain tehdä... Ja toisaalta haluttaiskin, mutta kun Rellalla ei minkäänlaista intoa ole, niin tökkiihän se.

Pikkusiskolla on ollut hoitokoirana coton de tuléar uros Leon, tarkkaa ikää en muista, mutta alle vuoden se on. Leon rakastui palavasti Rellaan ja vinkui ja vonkui sen perään jatkuvasti. Rellan perään on urokset yleensäkin kyllä ihan mahdottomia, oli sillä juoksut tai ei. Oltiin viikko mökillä ja rakkaus sen kuin jatkui, kun palasin kotiin. Ei tosin kovin molemminpuolisena, Rella kun jätti tämän suuren ihailijansa mieluummin huomioimatta.

Mökillä vietettiin aikaa rennosti hiihdellen, käveleskellen, oleskellen ja syöden. Rella sai painikaverin naapurimökin kultaisestanoutajasta Vilmasta, josta olen jo aiemminkin kertonut. Nellasta ei juuri ollut leikkikaveriksi, kun se keskittyi lähinnä keppien, risujen ja tukkien kanteluun ja repimiseen. Sille ei tällä kertaa ihan pienet risut kelvanneetkaan...