Kun tarpeeksi yrittää, niin kai sitä jotain saavuttaaki. Tänään reenailin Relpan kanssa ja nyt se sitten alkaa pikku hiljaa tajuta seuraamisesta maahanmenoa ja pysähtymistä, hypynkin se osaa jo aika hyvin. Vielä pitäs saada vähän täsmällisemmäksi tuota hommaa, mutta sitten se alkaa olla jo aika pätevä tokon alokasluokkaan...
Rellaan verrattuna Rippu on oikea kone. Seuraamisessa sen paikka pysyy, vaikka tekis minkälaisia mutkia ja vaikka kuinka pitkästi, se tapittaa koko ajan silmiinkin. Hyppy menee täysillä, kapula tulee käteen asti, luoksetulot ja seuraamisista maahanmenot ja seisomisetki toimii hienosti. Paikallaoloakin on tullut treenattua lenkillä, kun on samalla Rellankin kanssa opeteltu. Harmi kun se on sekarotuinen, sitä en viitsi alkaa rekisteröimään omistajarekisteriin vain sen takia, että saisin kauhusta kankeana mennä tokokisoihin.
Löydettiin isän puhelimesta tällainen kuva viime vuodelta. :D Katsokaa nyt kuinka olemattoman rääpäle pikku-Relppa oli silloin! Jekkuakin puolet pienempi...
Tänään pyörittiin sitten vaihteeksi körköllä minkä ehdittiin ja "kävästiin" kalassa. Kun koko vuoden kalastaa (eli tarpeeksi yrittää) itsepäisesti, niin ilmeisesti Kemijoestakin sitten sen taimenen voi saada. :) Viimeksi sain semmosen ehkä 10-vuotiaana, joten ihan kiva!
Jep jep :D Meillä ainakin blogi on nimensä veroinen, on nuo aika toheltajia, kukin omalla tavallaan ;D
VastaaPoista