Kahden koiran kokeilu

Tämmöset täällä kaupungissa tänään! Ja ollut nyt pari päivää. Ihan oikein arvelin, kun ajattelin, että Tessulle tekisi hyvää olla toinen koira, eikä aina vaan se ainoa koira. Relppis siis on ollut täällä nyt pari päivää ja antanut Tessulle hyviä vaikutteita. ;) Lenkillä Tessu kuuntelee noin miljoona kertaa paremmin, kun sen nakinpalan ja huomion perään on Rellakin. Koirapuistossakin sillä teki välillä mieli tulla katsomaan, mitä mulle kuuluu. Treenatessa into oli ihan suunnaton, kun toisen sitoi tolppaan kiinni siksi aikaa, kun treenasi toisen kanssa.

Ainoa vaan, että Rella ei edelleenkään osaa ottaa mitenkään erityisen rennosti täällä. Puistossa se uskalsi pari kertaa osallistua Tessun ja alle vuoden ikäisen seropitytön leikkeihin, muuten se seurasi tiiviisti minun kannoilla. Lenkillä se kävelee vähän arkaillen eikä todellakaan murahtele tai nostele niskakarvojaan kellekään. Koirat se ohittaa myös kuin unelma, jos vaan sanon sille, että nyt mennään nätisti. Ja sillä on myös taas vähän vatsa sekaisin, vaikka ruoka ei ole muuttunut miksikään, korkeintaan määrä on vähentynyt... Täytynee siis viedä se takaisin maaseudun rauhaan ja opastaa äiti opettelemaan sen kanssa ohittelua ja ihmisten kohtaamista siellä.

Yhdessä koirassa on puolensa, mutta kahden kanssa on tiettyjä asioita, mitkä tekee asioista helpompia. Varsinkin, jos koira ei ole valmiiksi omistajaansa palvovaa tyyppiä. Tessun kohdalla toinen koira on erinomaisen hyvä juttu, totteleminen tuntuu sen mielestä paljon miellyttävämmältä, kun asioista joutuu vähän kilpailemaan eikä aina saa kaikkea huomiota. Myös treenatessa se, että voi tehdä hetken toisen kanssa ja pistää toisen vähäksi aikaa keräilemään lisää intoa sivuun, lisää koiran tekemistahtoa huomattavasti. 

Tällä erää mulla eli meillä on vaan yksi Tessu, joten pitäisi yrittää kehitellä keino, miten me pärjättäisiin keskenään. Toista koiraa meille ei kumminkaan ole ihan heti tulossa ja pentua varsinkaan ei viiden vuoden pentuputken (Rella, Nella, Riitu, Julle ja Tessu) jälkeen tee edes mieli. :'D

Oon ollut nyt vähän laiska kantamaan kameraa mukana ja varmaan vielä laiskemmaksi tulen, koska tämän postauksen kuvat on otettu minun uudella puhelimella. :D

Sunnuntain hiihtoreissulta

Maanantain 7km hiihtoreissulta Jokkavaarasta

Viirinkankaalta tänä aamuna

Sunnuntaina Körkönperällä oli jo pajunkissoja!

Useampi koira vs. yksi koira

Neljän koiran kanssa lenkkeily on jo haastavampaa: Jekku, Rippu, Sissi ja Rella

Usein kuulee sanottavan, että kaksi koiraa menee ihan siinä missä yksikin. Tai että kaksi koiraa on jopa helpompi kuin yksi koira. On tietysti erilaisia ihmisiäkin, toiselle kaksi koiraa voi olla hyvin helppo pitää ja toiselle ihan mahdottomuus, mutta asiaan vaikuttavat myös koiran/koirien luonne, asuinpaikka, rahakysymykset, elämäntilanne yleensä ja se, miten koiriensa kanssa haluaa harrastaa. Itselläni on kokemusta lähinnä kahden tai useamman koiran kanssa elämisestä, mutta Rellan nauttiessa elämästä Oikaraisella, on ajoittain oltu myös ainoastaan Jullen kanssa. Myös Rellan kanssa oltiin aikanaan melkoisen tiiviisti ihan kahdestaan, joten jonkinlaista näkökulmaa minullakin asiasta on. Ainakin tiedän, mitä elämä useamman koiran kanssa on.

Kahden koiran hyviksi puoliksi voi lukea ainakin sen, että niistä on seuraa toisilleen. Keskenään käsytessä ne kuluttavat yllättävänkin paljon energiaa, eikä niillä näin ollen ole niin paljon virtaa tyhjänpäiväiseen pahantekoon kuten sohvien ja pöydänjalkojen järsimiseen. Toisaalta yksittäinen koira voi olla muuten rauhallisempi, kun sillä ei ole virikettä niin paljon. 

Kahden koiran touhuja on hauska seurata

Lenkillä kahden koiran touhuja on ehdottomasti mukavampi katsella, kuin yhden ainoan. Irtijuostessaan koirat kuluttavat keskenään leikkiessä huomattavasti enemmän energiaa kuin yksi koira, leikkiminen on koirille erinomaista liikuntaa. Yksittäinen koira tyytyy todennäköisesti nuuskutteluun muutamien alkupyrähdysten jälkeen, ja ellei sille voi heitellä palloa tai muuta lelua, tullaan taas siihen lopputulokseen, että yksinäinen koira liikkuu vähemmän kuin mitä se liikkuisi kaverin kanssa.

Väitökseen, että kaksi koiraa menisi siinä missä yksikin, minun täytyy sanoa, että ei mene. Ei ainakaan labradorinnoutaja ja beagle, eikä sen paremmin kaksi labbista tai labbis ja apso. Kahden koiran kanssa kuluja on melkein tuplasti, rokotukset maksaa, ruoka maksaa, ja jos haluaa koiriensa kanssa käydä vaikka näyttelyissä, näyttelykulut on nekin tuplasti suuremmat. Kahden koiran kanssa täytyy vahtia kahden koiran tekemisiä ja kouluttaa kahta koiraa, molempien hyvinvoinnista ja käyttäytymisestä on kannettava vastuu.

Kaksi koiraa tarvitsee enemmän tilaa - ainakin autossa

Kahden koiran pitämiseen liittyy siis enemmän kuluja ja enemmän vastuuta, kaksi koiraa tarvitsee myös hieman enemmän tilaa - ainakin autossa, hississä, kerrostalon rappukäytävässä, kaupungin kapeiksi auratuilla kävelyteillä ja miksei hieman myös sisätiloissa. Kahden koiran kanssa on kiistatta helpompi elää omakotitalossa maalla kuin kaupungissa. Kaupungissa koirille on hirmuisesti enemmän ärsykkeitä ja lenkillä niiden kanssa täytyy pitää silmät auki jatkuvasti. Kahden kanssa vaiva on kaksinkertainen. Etenkin, jos edes toisella on jotain käytösongelmia. Kaupungissa kahden lenkkeilyttäminen hihnassa ei ole ollenkaan niin mielekästä kuin vain yhden koiran taluttaminen, ellei koiria ole opetettu kävelemään mitään näkemättä ja haistelematta tiukasti vierellä. 

Omakotitalossa aidatulla pihalla, rentojen naapurien keskellä, ja/tai hieman syrjässä, koirat voi vain päästää ulos suuremmin huolehtimatta. Lenkille voi lähteä omalta pihalta tai tiellä tarvitsee kävellä vain vähän matkaa päästäkseen metsään. Ärsykkeitä on paljon vähemmän: autoja kulkee vähemmän, ihmisiä kulkee vähemmän, hajuja on vähemmän, koiria ei tule vastaan juuri koskaan. Elämä on yksinkertaisesti hiljaisempaa ja koirien kanssa voi ottaa paljon rennommin. Siellä kaksi koiraa menee helposti melkein siinä missä yksikin.

Metsälenkillä Rella ja Sissi

Kaupungissa eläessä kaksi koira tuntuu joskus aivan mahdottomalta. Kahden melkoisen voimakkaan, voimakastahtoisen, kaikkea muuta kuin hillityn ja hyvin vahvasti hajujen perässä kulkevan koiran kanssa lenkkeily ei ole mitenkään helppoa. Kummankaan hihnakäytökseen ei ole koskaan panostettu mitenkään hurjasti, joten ajoittain hajut vie ja siinä vaiheessa se taluttaja siellä hihnan toisessa päässä on pelkkä hidaste. Kaksi koiraa, jotka molemmat suhtautuvat ihmisiin hyvin rakastavasti ja koiriin vaihtelevasti, mutta yleensä kaikkea muuta kuin rauhallisesti ja välinpitämättömästi, aiheuttavat sen, ettei taluttaja voi vaipua kovin syvälle ajatuksiinsa ilman, että huomaa kohta jomman kumman singonneen vastaantulevan ihmisen tai koiran luokse.

Kaksi hillittyä, pienikokoista koiraa sen sijaan menisi aivan varmasti suhteellisen kivuttomasti myös kaupungissa. Kahta Riitun kaltaista koiraa olisi ihan varmasti helppo pitää niin maalla kuin kaupungissa; hihnan päässä sellaiset eivät paljon tunnu, joskaan ne eivät ole luonteeltaan niin ylitsevuotavasti kaikkea, että ne mitään erityistä siellä hihnan päässä edes tekisivät.

Pikku-Riitu ja Rella

Kaikenkaikkiaan kahdessa koirassa on hyvät puolensa, mutta myös ehdottomasti ne huonot. Jos Rellan hermot lepäävät Oikaraisella ollessa, niin totisesti myös meidän hermot yhden ainoan Jullen kanssa kaupungissa. Rella ja Julle ovat kaikkea muuta kuin hillittyjä yksilöitä, joten voitte kuvitella tilanteen, jossa astumme ahtaasta, pinta-alaltaan noin yhden neliön kokoisesta, hissistä ulos. Hissin oven takana sattuu olemaan kaksi naapuria, toinen bokserinsa ja toinen mäyräkoiransa kanssa, lisäksi ulkoa on tulossa vielä äiti vuoden ikäsien lapsensa kanssa (jota Julle rakastaa) ja meidän tavoitteena olisi päästä mahdollisimman sujuvasti ulos. Molemmat koirat ovat riemusta kiemuralla niin ihanien koirakavereiden, kuin sen vuoden ikäisen koiria rakastavan naperonkin takia. Todennäköisesti tulen jatkossakin omistamaan vähintäänkin sen kaksi koiraa, mutta epäilen, että ne koirat tulevat olemaan jotain hieman pienempää sorttia kuin, mitä labbis on.

Oli koiria yksi tai useampia, uskollisuudesta ne ainakin opettavat. Yhdelle ihmiselle omistautuneen koiran mallikappale, Jekku.