Loskakelejä

Olin kipeänä pari päivää ja mitä tekee Rella... No, toheltaa ja koheltaa, kiusaa kissoja, Jekku ja kaikkia muitakin minkä ehtii, eikä ainakaan jaksa kuunnella mitään käskyjä sisälletulemisesta. Huomasi kyllä, kun tekemistä oli liian vähän. Lelujen perässä juokseminen pihalla ja pieni hihnassakävelytreenaus ei vain riitä. Noh, tänään ei enää ollut niin tukkoinen olo, joten käytiin sitten tunnin metsälenkillä, treenattiin ja touhuttiin pihalla. Nyt on tyytyväinen ja sopivan väsynyt labbis. Illan ohjelmassa olisi vielä Jeksun peseminen ja turkin leikkaaminen suunnilleen 3cm pituiseksi.

Lumet sulaa hurjaa vauhtia ja tietkin alkaa olla osittain kuivat tai äärettömän rapaiset. Huomaa kyllä, että tuota lunta ei hirveästi ole tänä talvena ollutkaan. Potkurointikelejäkään ei ollut oikeastaan missään välissä kunnolla, kerran vain kävin mummolassakin. Kohta on sitten jo pyöräilykelit, pitää ruveta Rellan kanssa opettelemaan ihan rauhassa ja sievästi nyt kun sen hihnakäytöskin on ihan ok. Pyöräillessä en nimittäin ainakaan aluksi aio antaa sen olla irti, paitsi metsässä sitten kun sinne päästään joskus toukokuussa ehkä. :)

Luin taas Yrjö Kokon kirjan Molli - Maailman viisain koira. Siinä kirjassa on niin paljon ideaa ja pohtimista koirien elämästä, että siitä oppii väkisinkin jotain. Minusta tuo kirja on yksinkertaisesti loistava. Se on ehkä vanha, mutta opettavainen ja koskettavakin. Suosittelisin kenelle tahansa. Luin tuon kirjan ensimmäisen kerran silloin kun olin ehkä 13-vuotias ja sen jälkeen oon lukenut sen varmaankin 10 kertaa... Kirjailija itse on päätynyt Lapin erämaihin eläinlääkäriksi, samalla kirjoittaen siellä kirjojaan, joita tuolta kirjailijalta löytyy useampia. Kirja kertoo Molli-nimisen saksanseisojan koko elämän siltä ajalta kun se oli kirjailijalla, lisäksi se kertoo myös mäyräkoira Manusta ja sekarotuisesta Minkasta.

Takakannesta: Kun Yrjö Kokko tapasti Mollin, tämä oli kuolemaan tuomittu. Komea ja jalosukuinen saksanseisoja, harvinaisen kaunis koira. Mutta hullu, sanoi sen omistaja.

Ja kirjasta itsestään:

Molli oli tähän saakka matkinut Minkkaa. Mutta nyt se "erehtyi". Se hyppäsi pystyyn ja jäi seisomaan hännäntypykän väristessä ja katseen kuvastaessa jälleennäkemisen iloa. Samassa se huomasi Minkan käyttäytymisen  ja aikoi laskeutua makuulle. Estin sen tekemästä näin lyömällä käsilläni polviini ja kutsumalla sitä: 
- "No Molli. Tule tänne!" 
Se tuli, ei kävelemällä vaan syöksyen tuon muutaman metrin matkan. Se kohotti eturuumiinsa syliini. Miten raskas se olikaan. Se painoi, tunki päänsä kainalooni ja kun silitin sen selkää, se alkoi ulista, melkeinpä parkua tunkien kuonoansa kainalooni yhä syvemmälle. Jatkoin Mollin selän silitystä ja puhelin enemmän itselleni kuin koiralle:
- "Molli parka. Ihminen tarkkailee lähimmäsensä kielteisiä ja heikkoja ominaisuuksia voidakseen olla varovainen hänen suhteensa tai hyötyäkseen hänestä. Te koirat etsitte ihmisestä hänen myönteisiä ominaisuuksiaan voidaksenne palvella häntä, jumaloida häntä. Ehkä sinun isäntäsi ja sinun kouluttajasi eivä käsittäneet tätä."