Kaikenlaisia kuulumisia

Kävästiin Jekun kans taas pyörähtämässä mätsärissä, oli vaihteeksi uus halli, jolle Jekku sanoi, että "Tää on aivan kamala paikka eikä sitä paitsi kiinnosta yhtään mikään kehässä pomppiminen." Eikä kyllä kiinnostanukkaan sitten. No, käytiinpä kuitenkin. Jekku oli Saaran kanssa junnuissakin, mutta eihän Jekkua kiinnostanu yhtään esiintyä eikä hyppelehtiä narun päässä ku sätkynukke, joten tulos ei kovin hyvä ollut. Vaihdossa Jekku meni Annille, mutta koska Anni pelkää Jekun hampaita (eikä sinä päivänä edes syyttä), Anni ei uskaltanut edes koskea koko koiraan. No, kahdeksasta junnuilijasta Saaran ja Jeksun sijoitus oli kuitenkin viides. Annin ja Pepin sijoitus taas kolmas. Aikuisten kehässä oli kyllä koiria. Jekun pariksi sattui Usva-niminen pitkäkarvainen collie, joka käyttäytyi oikein siivosti, ei ainakaan ärrännyt tuomarille tai muuta sellaista. Jekku tosiaan oli ei-kiinnosta tuulella eikä oikein suostunut liikkumaan, käyttäytymään kunnolla tai mitään muutakaan. Se ärisi tuomarille ja väläytteli jopa hampaita. Seisoi kuitenkin ihan nätisti. Liikkeissä se ei meinannut millään suostua liikkumaan, vaan rahjusti eteenpäin laiskasti. Kaikesta huolimatta saatiin punainen nauha, jossa mulla oli tosiaanki ihmettelemistä. Tuollaisella käytöksellä kun ei minun mielestä mitään punaisia nauhoja yleensä saada. :-D Jekku tosiaanki pelkäsi tuossa uudessa hallissa eikä pelkoa ainakaan parantanut se, että eräs dogo canario ärähti heti alkuunsa Jekulle. Noo, olipahan sekin mätsärireissu... Vasta toinen jossa ei sijoituttu ja jo seitsemäs mätsäri.

Ripun kans ollaan nyt hiihdelty mettässä. Niin kauan kuin ylämäkiä riittää, Rippu on vetoapuna ja takaisin tullessa neiti saa sitten juosta minkä jaloista lähtee ja vapaana. Ja kyllä Rippu tykkääkin. Ripulla on juoksut, joiden takia Jekku on hieman sekaisin, mutta ehkä se taas tästä helpottuu kun muutama päivä jaksetaan kestää. Kylässä ramppaa jos jonkinlaista karvaturria. Sierijärven Mihku-herrakin käväisi kylässä. Samoin on käynyt harmaa norjanhirvikoira Joonas toiselta puolelta jokea. Naapurin Anselmi-jämtti ei oikein tykännyt tästä nimenomaisesta Joonaksesta yhtään, vaan räyhäsi häkissään minkä ehti. Anselmikin katselee jokseenkin haikaillen meidän pihalle. Jekkukaan ei tosiaankaan tykännyt Joonaksesta, vaan meni koko ison egonsa kanssa koiran eteen. Eipä siinä muuta kuin isä ottamaan harmaata niskasta kiinni ja äkkiä pois ja Jekku sisälle talteen. Rippanalla on myös karvanlähtö, jota tuntuu riittävän ja riittävän. Jotain apson hyviä puolia on se, että ne ei tiputa karvaa kahta kertaa vuodessa kokonaan ja lattiat lainehdi karvoista sinä aikana. Imuri ainakin on kovassa käytössä... Kun sitä karvaa tosiaan riittää. Nyt on tosin sekin pikku hiljaa loppumaan päin.

Päivittelin uusia kuviakin Jekusta ja Ripusta, samoin tutuista koirakavereista. Sieltä löytyy kuvia naapurin Ansku-pojasta ja kaunotar Netasta. Anselmi kävi yksi päivä kylässäkin. Tuli muitta mutkitta pihalle ja riehui Jekun kanssa sitten aitauksessa koko päivän, kun sen omistaja oli töissä. Tällaista päivähoitoa täällä. :D Ja toisena päivänä Rippu oli sisällä, se päästi vapaana juoksevan Anskunkin sisälle sillä aikaa kun isä oli Jekun kanssa lenkillä ja muut koulussa ja töissä. Ainakin ne tulee keskenään toimeen. ;)

Mätsärikauden aloitus

Käytiin pyörähtämässä mätsärissä eikä tuloksista voi mitenkään valittaa. Meni upeammin ku oisin ikinä uskonut. Mätsäri oli Rovaniemen käyttökoirien järjestämä ja oli lämmitetyssä hallissa Marttiinintiellä. Edellisenä päivänä suunnittelin, että otan vain Ripun matkaan, mutta muutin sitten mieltäni ja päätin ottaa Jekunkin, eikä kyllä yhtään kaduta se päätös. ;)

Paikalla oli melko paljon koiria ja ahdastakin oli. Sisääntulo halliin oli vähemmän lupaava kun Jekku ärähti ensimmäiselle australianpaimenkoira urokselle, joka sen kuonon eteen sattui. Laitoin Jekun koppiinsa ja touhusin Ripun kanssa vähän aikaa ettei se alkaisi aivan mahdottomasti riehumaan. Piti sen kuitenkin ärähtää sileäkarvaiselle noutajalle, josta se ei pitänyt viime vuonnakaan tippaakaan, muutoksia sen suhteen tuskin tapahtuu, mutta väistellen sujuu. Rippu pitää kuitenkin sen verran paljon kontaktia minuun, että se ei ärise muille koirille. Pyrrin ja Jekun kanssa ollessa oppii sietämään vähän ärinääkin. Jekku sen sijaan päätti heti alkuunsa, että on koko paikan kingi ja sai viettää aikaansa kopissa ihan omassa rauhassa.

Sekarotuiset ja pienet aikuiset olivat erikseen, joten odottelimme ensin pentujen ja junior handlerin loppumista. Niiden jälkeen olivat pienet aikuiset. Odottelimme Jekun kanssa vuoroa ja juteltiin samalla kahden pekingeesin omistajan kanssa, Jekku tutustui samalla Sohvi-nimiseen pekingeesiin. Sohvi oli viime mätsärissä Jekun parina ja tälläkin kertaa meni todella lähelle, ettei osuttu pareiksi.

Jekun kanssa meni kehässä hyvin, se liikkui hyvin ja käyttäytyikin oikein mallikelpoisesti. Tuomari kehui sen takaliikkeitä erityisen hyviksi. Niiden ansiosta se kuulemma sai punaisen ja voitti parina olleen whippet nartun. Saatiin Jekun toinen punainen nauhakin samalla. Punaisten kehä oli melko pian, tosin jouduttiin odottelemaan kehässä jonkin aikaa ennen kuin sinisten aikuisten kehässä koiransa esittänyt pääsi paikalle. Jekku otti senkin ajan rennosti ja nukkui. Kehän laidalla joku naureskelikin Jekun rentoilulle. Ihan hyvä vain, että osaa ottaa rennosti eikä turhia hermoile. Punaisten kehässäkin meni oikein hyvin. Jekku tykkäsi liikkua ja tuomari tykkäsi kun koirat liikkuivat hyvin, joten sijoituttiin sitten ensimmäisiksi! Nyt ollaan kyllä enemmän kuin ylpeitä pojasta. :)

Ripun kanssa meni kehässä loistavasti. Se oli ollut häkissä yksinään hetken, joten sillä tosiaan oli virtaa ja intoa tehdä. Kehässä se juoksi hyvin, paremmin kuin ehkä ikinä ennen. Se ei innostunut riehumaan, esiintyi muuten vain pirteästi. Sekarotuisia oli tällä kertaa peräti kahdeksan kappaletta. Rippu sijoittui ensimmäiseksi. Useimmiten Ripun suurimpana vastuksena ollut Sissi, sijoittui tällä kertaa kolmanneksi.

Sekarotuisten kehän jälkeen alkoi pikaisesti BIS-kehä. Saara ei voinut esittää Rippua tai Jekkua, joten annoin Ripun Miian esitettäväksi ja esitin itse Jekun, jolla on paha tapa, tai ainakin on aikaisemmin ollut, ärähtää, jos joku vieraampi kopeloi sitä liikaa. Jekku ei olisi millään jaksanut herätä kopistaan ja lähteä taas esiintymään eikä sitä enää huvittanut liikkuakkaan juuri mitenkään, kunhan löntysteli narun jatkeena. :> Me tiputtiin sitten Jekun kanssa ensimmäisinä BIS-kehästä. Rippu ja Miia jäivät vielä. Rippu meni Miiankin kanssa erittäin hyvin eikä ollut yhtään minun perään. Jos palkasta sovitaan, niin Rippu on aina valmis tekemään jotain... Ei sillä ihmisellä taida niin olla väliä. :D Miialla ja Ripulla meni siis hyvin ja Ripulle tuli sen elämän kolmas BIS-sijoitus, tällä kertaa sijoitus oli BIS4. :)

Palkinnoksi saatiin pokaali, kolme ruusuketta, lelu, makupaloja, luita, ruokapussi ja omistajallekin pari lakritsipatukkaa. Ei yhtään huonompi alku tämän vuoden mätsäreitä ajatellen! Hyviin tuloksiin vaikutti varmaan osaltaan sekin, että minulla ei jännittänyt sitten yhtään eikä koiratkaan sitten hermoilleet, vaan malttoivat esiintyä oikein hyvin. :)