Metsälenkki Mellavaarassa

Ihanaa, nyt pääsee taas metsään lenkille! Käytiin Oonan kanssa Mellavaarassa juoksuttamassa Tessua ja Murua. Tie oli aika kauheassa kunnossa, mutta metsä oli jo hyvin sulanut. Hyvin pääsi kulkemaan tällainen isomahainen mammakin. :D Ja kuten kuvasta näkyy, niin Tessun turkin ajelin tosiaan lyhyeksi, selvittiin tuostakin metsälenkistä ilman kauheaa risukasaa karvoissa. Tessu ja Muruhan ei kauheasti leiki, kun Murunkin mielestä Tessu on rasittavan energinen ja äänekäs tapaus. Tällä kertaa rouva muilutti meidän pienen poikaraukan ihan kokonaan lenkin loppupuolella...

Tessun trimmailin viime viikon perjantaina eli viikon verran on Teps saanut nauttia lyhyestä turkista. Voisin myös muistuttaa, että hyvät lapinkoirien omistajat, harjatkaa niitä koirianne, ihan ihoa myöten silloin tällöin. Vaikka miekin omasta mielestäni melko usein harjailen Tessua ja pesenkin sen useamman kerran vuodessa tehoföönin kanssa, oli sen karvat etenkin tuosta hännän läheisyydestä aivan tuhannen takussa, kun pohjavillahan ei tuosta koirasta lähde kuin harjaamalla. Iho ei ollu mitenkään kauhean nätin näköinen, mutta onneksi se on nyt siitä parantunut, kun turkki on lyhyt ja irtokarva pikku hiljaa lähtee pelkästään rapsuttelemalla ja karstalla. Ihan sama, vaikka joku sanoisi, että lapinkoiraa ei tarvi juuri ikinä harjata, niin ainakin tätä tapausta täytyy.

Koiruus kutistui aika kovasti, kun se hurja pehko lähti ja itteä hymyilyttää joka kerta, kun Tessua katselee. Onhan se aika hauskan näköinen. :D 

Pääsiäismätsäri

Käytiin Tessun kanssa kahdestaan RKK:n järjestämässä pääsiäismätsärissä. Aika vähän oli koiria paikalla, mutta sehän sopi meille, kun tuon käyttäytymisen kanssa on aina vähän niin ja näin, harjoittelua siis. ;) Ihan riittävän ahdas halli oli nytkin.

Toisessa hallissa käytiin ilmoittautumassa, ovella Teps heilutteli häntää hallista tulevalle corgille ja oli niin leppoisan hyväntuulinen. Kun päästiin halliin, niin huomasin, että siellä Tessu vähän pelkäsi. Olisiko se ollut rapiseva pressu jalkojen alla vai se koko tilanne, mutta se jännitti. Ja sitten kun jännitti, niin hermot ei pitäneet ja se räkytys alkoi ihan hetkessä. Onneksi jono oli lyhyt, ettei tarvinnut käytännössä kuin pyörähtää ilmoittautumassa ja päästiin vähän väljempään halliin.

Tessun räkytyksen odotustilanteissa oon saanut pois sillä, että pyydän sitä painamaan pään minun syliin. Silleen se asettuu ja tietää, mitä pitää tehdä eikä pysty myöskään kuikuilemaan ympäristön tapahtumia ja mahdollisesti sitä inhottavasti tuijottavia muita koiria. Edelleen se reagoi helposti räkyttämällä, kun muut koirat alkaa haukkua, mutta kääntää kyllä hyvin nopeasti huomion minuun ja saa siitä tietysti palkinnon. Kun jotain tehdään, niin silloin huomio on kumminkin täysin minussa.

Kehässä Tessu seisoi hienosti ja antoi tapansa mukaan tuomarin tutkia hyvin liikahtamatta yhtään mihinkään. Juostessa sitten se malttoi aina hetken juosta nätisti kunnes rupesi haukkumaan. Kai se on liian hauskaa tai jännää tuo juokseminen. Saatiin kumminkin sininen nauha ja sinisten kehässä sijoitus oli 2. ♥ Hieno pieni poitsu, onhan se minun komistus. ;) Kuvia ei kehästä ole, kun olin tosiaan yksin liikenteessä.

Muuten eletään keskellä rapakautta. Pesuhuone oli tämän aamun lenkin jälkeen aivan ravassa, kun koirasta tippasi sellaista hieman jäätynyttä rapaa, jossa on se kaikki lumeen ja veteen sekoittunut asvalttipöly, pakokaasut ja muut ihanat sotkut. Lyhyet mahakarvat kyllä helpottaa kovasti tätä pesuhommaa. Tessu inhoaa tällä hetkellä lenkkeilyä pyörätiellä, kun ne on täynnä sitä inhottavaa teräväreunaista sepeliä. Ilmeisesti tassuissa tuntuu tosi ikävältä.