Mitä mieltä olet roturisteytyksistä? Näetkö tässä tulevaisuuden?
Tavallaan hyvä asia, toisaalta voi mennä pahasti ylikin, mutta fiksusti toteutettuna hyvä asia etenkin sellaisissa roduissa, joissa koiria ei ole kovin paljon tai geenipooli on kovin suppea. Labbiksissa en osaa kuvitella, minkä rodun kanssa sitä voisi risteyttää, mutta tässä rodussa tuskin on tarpeellistakaan.
Mitä koiralajia et koskaan haluaisi kokeilla? Miksi?
Vaikea kysymys, ei taida tulla mitään mieleen. Kaikenlaista olisi kiva kokeilla, mutta aika, kiinnostus ja mahdollisuudetkin vaikuttaa siihen, että ei varsinaisesti mitään edes harrasteta.
Oliko oma/omat rotusi terveempiä, parempi luonteisempia ja miellyttävämpiä kuin nykypäivänä?
Veikkaan, että on joskus olleet terveempiäkin, mutta nykyään kiinnitetään ihan mukavasti huomiota kuitenkin terveysasioihinkin. Luonteeltaan labbikset on minusta mukavia yleisesti ottaen, vaikka ilman muuta jokaiseen rotuun mahtuu niitä ääripäitä, joiden kanssa elämä voisi olla helpompaakin.
Millaiset rodut miellyttävät silmääsi, miksi?
Voimakkaan näköiset, lyhytkarvaiset ja iloisen näköiset. Jostain syystä x en erityisemmin pidä koirista, joilla on mahdottoman pitkä tai tuuhea turkki. Kovin hintelän näköiset koirat ovat myös ehdottomasti ei, koiran pitää olla tietyllä tavalla jykevä. Jos pitäisi sanoa rotuja, jotka ovat kauniita, niin ehdottomasti noutajat (lukuun ottamatta kiharakarvaisia), suomenpystykorva sekä muut metsästyspystykorvat ja lapinporokoira ovat kärjessä.
Oletko huolissasi rotusi terveystilanteesta? Miksi/Miksi et?
Olen, koska nykyään törmää paljon useammin kertomuksiin labradorinnoutajista, joilla on jotain jalkavaivoja ja allergioita kuin vaikka kolme vuotta sitten. Voihan olla, että sitä nykyään katsoo tarkemmin ja on kiinnostuneempi asioista kuin ennen, mutta onhan niitä epäkohtia ja piittaamattomuutta. Hyvinkin huonoluonteisilla teetetään pentuja, samaten koirallla, jonka sisaruksilla on ollut kaikenlaisia vaivoja.
Mitä asioita haluaisit parantaa itsessäsi, jotta olisit entistä parempi koiranomistaja?
Loputtomasti lisää kärsivällisyyttä. Sitä ei varmasti voi koskaan olla liikaa ja itselläni pinna on turhan lyhyt hyvinkin usein. Jos sitä kärsivällisyyttä olisi enemmän, monet ongelmat ratkeaisivat varmasti helpommin. Toinen ominaisuus, mitä voisi olla enemmän, on ehkä kunnianhimo tai motivaatio, tai se, mikä ihmisestä nyt tekeekin aikaansaavan. Kynsien leikkaaminen esimerkiksi voisi olla älyttömän paljon helpompaa, jos muistaisin/jaksaisin tehdä töitä Rellan kynsisaksipelon kanssa useammin kuin kerran viikossa...
Miten koirasi reagoi kun tulet kotiin työ-/koulupäivän jälkeen?
Iloisesti hyörien, pyörien ja häntä vispaten. Ensimmäisenä sen täytyy saada jotain suuhunsa, yleensä se on villasukka tai muu vaatekappale eteisestä. Sen jälkeen voi kiemurrella jalkoihin pyörimään onnesta soikeana.
Tunnetko koirastasi olevan paljon apua vaikeina hetkinä?
Ilman muuta, koiran ansiosta tulee lähdettyä pihalle miettimään asioita eikä ajatuksien kanssa jää sisälle möyöttämään surkeiden ajatustensa kanssa. Koira myös keksii takuuvarmasti jotain, mikä vie ajatukset pois vaikeista asioista. Rellan paras konsti on tulla viereen, painaa pää jalan päälle ja katsoa siinä vaativasti häntä lattiaa vasten viuhkaten. Nella turveutuu kitinään, jolle ei voi olla nauramatta.
Miten sinulla on koirasi palkinnot esillä, vai onko ollenkaan? Jos ei ole, niin miten asettelit ne? Kuvaa olis kans siisti saada!
Muutamat pokaalit mätsäreistä on hyllyssä. Mätsäreistä saadut ruusukkeet olen jo pistänyt muovipussiin ja pois näkyvistä kun niitä kertyi niin älytön määrä eivätkä ne mitenkään erityisen kauniita ole kuitenkaan. Melkein joutaisi tietysti heittää roskiinkin ne...
Miten koirasi reagoi vieraisiin koiriin?
Vähän vieraasta koirasta riippuen vaihtelevasti, mutta yleensä Rella alistuu tai hössöttää innoissaan. Tappelemaan se ei ala koskaan. Jos toinen ärisee, Rella kierähtää maahan toisen koiran sukupuolesta ja iästä riippumatta.
Stressaatko/Ahdistaako kisa-/näyttelytilanteet vai tunnetko pelkkää tervettä jännitystä? Miksi/Miksi ei?
Alussa stressasin ja jännitin ihan tosissaan näyttelyissä, mutta nykyään ne on vain kivaa ajanvietettä, joihin suhtaudun ihan rennosti. Tokokisoissa olisin varmasti kauhusta kankeana ja sekoittaisin oikean ja vasemman vähintäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti