keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Uusi tulokas!

Meidän sekavaan laumaan voi toivottaa ylihuomenna tervetulleeksi pienen pienen kilpikonnakuvioisen kissaneidin! Nimestä ei vielä ole tietoa, mutta Fenkaa, Nevaa ja Raisaa on mietitty. Tällä hetkellä Fenka on nimenä hylätty sen vaikeuden vuoksi. Kutsuttaessa Fenkasta tulee Venka, enkä mie ehkä aivan sitä nimeä halua, vaikka sekin voisi ehkä olla kiva... Joka tapauksessa tämä tolkuttoman suloinen kisuneiti on syntynyt 10.10.2009. Ja on päätelmien mukaan Pennin pennun, Mörrin, jälkeläinen... Juttujen mukaan tämä neiti on varsinainen riiviö. Saapa nähdä miten neitokainen sopeutuu joukkoon. ;)

Kuvassa söpöilevä tumma pentu on minun ja vaalea pentu jää emonsa hoiviin ja saa näillä näkymin nimekseen Oliver. Kuvasta kiitos Taikalle.

perjantai 20. marraskuuta 2009

"Ääntä" ja "Seuraa"

Eli Rippanan ja Jekun kouluttamista. Ripulle koitan opettaa haukkumista käskystä. Jotenkin ajattelin, että se olisi vaikeaa, mutta osoittautuikin yllättävän helpoksi. Tarvitaan vain tarpeeksi ylienerginen koira ja hieman kärsivällisyyttä antaa koiran yrittää tarjota kaikkea mahdollista, kunnes se vikisee turhautuneena. Sitten naksautus jokaisesta vingahduksesta ja pikku hiljaa kovemmasta äänestä. Tadaa, Rippu osaa tarjota pientä haukahdusta. ;)

Jekullakin riittää tänään virtaa. Olen erittäin ylpeä noin 28 cm korkeasta suklaasilmäisestä karvaturrikasta. Piparin voimalla Jekkukin alkaa osata seuraamista myös käskystä. Ilman, että tarvitsee aluksi herätellä sitä, että nyt tehdään jotain. Ihana mikä koira, kun sille päälle sattuu, että huvittaa! Jospa Jekullekin opettaisi naksuttelua... Saa nähdä. On tietysti asia erikseen saada sen mielenkiinto pysymään niin kauan, että se jaksaisi tarjota yhtään mitään temppua. Mutta ehkä kannattaisi kuitenkin yrittää.

Ja koska aina on pimeää niin lenkkeily alkaa käydä tylsäksi, kun metsässä on hankala kulkea pimeällä ja tiellä taas... No sitä yhtä tietä suuntaan x ja takaisin samaan suuntaan. Tosi jännää. Olis edes tähtiä, mutta ei... ainaista pimeyttä ja pilvisyyttä vain. Ja kun koulusta tullessa on pimeää niin kuvaaminenkin on jääny vähälle. Lumi sentään satoi takaisin... Porot valtasi yhtenä päivänä risteyksen pellon, joten yksi kuva niistä. On muuten toinen kerta ikinä kun otin kuvia poroista... Jännä sinänsä kun niitä kuitenkin talvella näkee viikoittain.


Sitten käytiin seikkailemassa vähän Vanhan talon tuvan vintillä. Voi kuka antais mulle järkkärin, niin lupaisin kuvien laadun parantuvan välittömästi! Tässä kuitenkin Hanna siellä vintillä kiipeilemässä.