Voittaja 2009 ja muuta mukavaa

Tulipa käytyä sielläkin, tosin ilman koiraa ihan niin kuin viime vuonnakin. Reissu oli kuitenkin tosi kiva, kun Lindan ja Annin kanssa lähdettiin. Käytiin vain päivän reissu, niin että mentiin yöjunalla ja tultiin yöjunalla myös takaisin. Annilla oli mukana oma suomenlapinkoiransa Dagolas Naavanuttu eli Risku, joka kävi hakemassa junnuluokasta erinomaisen ja sijoittui luokassaan kolmanneksi. Risku onkin todella ihana neitokainen ja sen kanssa on kiva matkustaa, kun se on niin rauhallinen ja sopeutuvainen luonne. :)

Tietysti reissussa meni rahaakin ja suurin ja paras (itse asiassa ainoa näkyväkin) ostos oli uusi hieno Air Forcen kuivain. Tänään kokeilin sitä, kun pesin Jekun ja voin vain sanoa, että tosi kannattava ostos oli. Näin jälkiviisaana on hyvä sanoa, että olisi pitänyt hankkia jo ajat sitten. Jekun kuivaamiseen ja pesemiseen meni yhteensä noin 1,5 tuntia. Tämä helpottaa pesemistä kyllä huomattavasti, kun ei tarvitse föönillä kuivata montaa tuntia.

Vaikka kehään ei ollut tarkoitus mennä, niin sinne kuitenkin päädyttiin, kun esittäjät loppui kesken. Tuli sitten esitettyä Dagolas Haltiatar eli Milla kasvattajaluokassa. Millaa oli kyllä tosi kiva esittää ja oli kiva, kun pääsi sittenkin kehään, vaikka ensin muuta luultiinkin.

Voittajassa iski myös apsokuume, oispa ihana saada toinen samanmoinen, mutta tiedä nyt sitten. Kyllähän noissa kolmessa touhottajassa on jo melkoisesti työtä. Ehkä ihan riittävästi. Ehkä sitten kun ei asu enää kotona tai jos sattuu joku oikein kiva pentue vastaan...

Kuvia tulossa kunhan ehdin ladata!

Neiti nimeltä Siiri Riiviö

Elämäämme saapui sulostuttamaan kisuneiti Siiri Riiviö. Siiri on etunimi ja Riiviö sukunimi, joka ehkä joskus tippuu pois, tai sitten ei. Sen näkee aikanaan... Siiri on kuitenkin tässä talossa tällä hetkellä se nuorempi kissaprinsessa, mutta jo ties kuinka mones kissa koko sinä aikana kun täällä ollaan elelty. Ensin oli Tiina ja sen kaveri, sitten tuli sen pentuja, Laikku, Pekka, Harmaa-kissa, Monni, Timi ja muutama muukin... Siiri on kuitenkin ainoa laatuaan, jo värinkin puolesta. Tuo tuima ilme ja pahisviiru toisella puolella naamaa...

Penni suhtautuu todennäköiseen "lapsenlapseensa" toistaiseksi ainakin hieman varauksella, mutta ei mitenkään vihamielisesti. Se vain tarkkailee tilannetta. Koiriin tottumattomana Siiri sähisee tietysti vielä niille, Jekku ja Sissi olivat vähemmän ihastuneita sähinäkohtaukseen, Rippu katsoi lähinnä hämmästyneenä pientä Tiitiäistä, joka kaikki karvat pörröllään sähisi vihaisena. Mutta Rippu nyt yleensäkin ottaa asiat melko rennosti. Yksi pieni kissa ei sen elämää hetkauta.

Ripulle opetan nyt haukkumista käskystä. Sujuu ehkä liiankin hyvin. Ainakin se tarjoaa sitä jatkuvasti, myös heti kun tulee hetki taukoa treenauksen lomassa. No, toivottavasti haukkumisesta ei tule tapa. Ja tuskin tulee, kunhan aletaan opettelemaan seuraavaa temppua kun ollaan saatu tämä ensin opeteltua huolellisesti...
Viime viikonloppuna käväisi Lindakin ja nähtiin sitten piiitkästä aikaa. Ja Rippu ja Netta näki myös, Ripun mielestä niiden välit on tätä nykyä ennemminkin jäätävän asialliset kuin kivan ystävälliset. Neeputin mielestä Ripun ja sen kaveruus ei ollu kadonnu yhtään mihinkään ja se pyysi Rippua leikkiin erittäin innokkaasti. Rippu kävi vähän väliä varmistelemassa, että onhan se Netta nyt aivan ok ja onhan nyt varmasti turvallista ja kaikki hyvin. Ja koska kukaan ei selviä syksystä kunnialla, niin ei sitten Nettakaan. Niinpä neiti oli sitten hieman kalju Netaksi.