Tänä vuonna ei ole saatu aikaan suoraan sanottuna juuri mitään. Ripun kanssa treenattiin kyllä ahkerasti alokasluokan liikkeet suurin piirtein kuntoon, vielä on hiomista, niin kuin aina, mutta kyllä varmaan voitaisiin jo mennä tokoilemaan kisoihinkin. Syksyn möllitokot jäi välistä, kun sattui sellaiselle päivälle, että ei millään koulun takia päässyt. Siispä katsotaan sitten kevätpuolella.
Jekun kanssa ei ole treenattu käytännössä... yhtään mitään. Luoksetulo voi olla
hieman parempi, mutta suurempaa edistystä ei kyllä ole tullut. Osaahan Jekku palloa tuoda, kulkea nätisti hihnassa, seurata jotenkin ja istua "kauniisti", mennä nukkumaan käskystä, etsiä isän ja etsiä pallon, lisäksi se tietää mitä tarkoittaa kun sanoo, että kuka tulee, ja mikä siellä. Näyttelyissä ei tänäkään vuonna käyty niin paljon kuin tarkoitus oli, lähinnä siksi, että Jekun turkilla on ollut turha mennä yhtään mihinkään. Ensi vuonna voidaan katsoa sitten uudestaan.
Ensi vuoden tavoitteet ovat siis lyhykäisyydessään siinä, että Ripun kanssa treenataan ne alokasluokan liikkeet kuntoon, käydään mätsäreissä ja möllitokoissa, ehkä jopa rekataan meidän neiti, jos satutaan innostumaan oikein kunnolla. Jekun kanssa treenataan lisää perustottelevaisuutta, käydään näyttelyissä ja mätsäreissä.
Jekun kanssa olisi (ja nimenomaan
olisi, saa nähdä miten käy todellisuudessa) tarkoitus käydä näissä näyttelyissä ensi vuonna:
Lumet tuli taas kertaheitolla, samoin pakkaset ja jäät jokeen! Nyt pääsee jo joesta yli, sedän tiedotuksen mukaan jäätä on jopa 15 senttiä. Lunta hiukan paksummin, tälläkin hetkellä tuiskuttaa koko ajan lisää. Käytiin sitten Ripun (ja isän) kanssa Lapinvaaran maisemissa. Oli kyllä kaunista! Toisella puolella vaaraa taivas oli sininen ja toisella puolella punainen. Ylhäällä olevassa kuvassa mutkittelee Kemijoki.
Kohta ollaan jo joulussa ja joulutunnelmakin alkaa pikku hiljaa olla kohdillaan. Katsotaan kuinka käy kuusen kun meidän pikku Siiri näkee kaikki ihanat joulupallot ja onhan kuusessa ihania oksiakin, jotka aivan takuu varmasti heiluu juuri sopivasti kun oksaa hiukan läpsäisee... Meidän pikku prinsessa kasvaa vauhdilla ja Pennillä riittää komentamista. Pikku hiljaa on alkanut sopu löytyä, välillä leikitään ahkerasti ja juostaan ympäri taloa ja välillä taas Penni pitää kuria yllä esimerkiksi pesemällä Siriuksen varsin päättäväisesti. Rippu ei edelleenkään ole oikein tajunnut, mikä on tuo rääpäle, jolla ilmiselvästi on kynnet ja joka on aivan hirmuisen nopea! Jekku pitää tiitäiseen turvallista välimatkaa etenkin kun Siiri on tosi kiinnostunut Jekun karvoista...
Ja vaikka jouluun on vielä muutama päivä, niin me toivotellaan jo nyt hyvää joulua sähköisen kortin kera.
