Tenhon blogissa oli juttua koirille asetetuista rajoista ja niinpä päätin itsekin tehdä tällaisen sunnuntain kuluksi. Meillä Rella on koirista se, jolla on eniten vapauksia johtuen tietysti hyvästä käytöksestä erilaisissa tilanteissa. Relppaa pidän lenkillä melko huoletta irti, se ei mene kauas ja osaa kävellä tien reunaa, siihenkin kuitenkin liittyy muutamia sääntöjä. Yhdessäolo on myös mukavampaa kun noudatetaan muutamia sääntöjä, joista ei luisteta.
Rella ei kerjännyt ennen kuin se oli reilun vuoden. Siihen asti kaikki uskoivat, että kun olen kieltänyt pöydästä antamisen, niin sille ei myöskään saa antaa pöydästä mitään. Noh, ensimmäisenä siitä säännöstä lipsui tietysti isä ja sen jälkeen kaikki muutkin. Minulta se ei kerjää edelleenkään, mutta muilta yrittää aina. Se kyllä luopuu toivosta vähän aikaa vieressä istuttuaan pois lukien muutaman henkilön, jotka antaa sille aina jotain.
Kerjääminen on siis kuitenkin
kielletty.
Toinen asia, minkä Relpalta vaadin, on
ruuan odottaminen istuen nätisti ja syömään saa mennä vasta, kun lupa on myönnetty. Tämä sääntö on siksi, koska pentuna Rella oli mahdottoman ahne ja pomppi ruokakupin perässä korkeita loikkia ettei vain jäisi ilman. Tämän käytöksen syy löytyy todennäköisesti 16-päisestä koirapentulaumasta, jossa Rella eli elämänsä ensimmäiset seitsemän viikkoa. Jos ei pitänyt varaansa, tahtoi jäädä ilman. Nykyään Rella ei edes mene omalle ruokakupilleen ilman, että annetaan lupa, sille täytyy aina muistaa sanoa "ole hyvä".
Sängyille ja sohville Rella
saa tulla aina, se ei ole koskaan ollut kiellettyä, vaan heti kun on päässyt, on saanut kiipeillä sängyille ja sohville. Onhan se söpön näköistä, kun koira makoilee sohvannurkassa, vaikka Rellasta ei kainalokaveriksi olekaan.
Ulosmennessä ja autosta poistuessa täytyy aina odottaa rauhassa. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin ulosmennessä vikisevä, vonkuva ja riekkuva koira, joka hyppii ovea vasten, eikä malta odottaa, että ihminen saa ylipäänsä kengät jalkaansa. Siispä huonosti käyttäytyessään joutuu istumaan paikallaan, kunnes ovi on auki ja lupa ulos menemiseen annettu. Kotipihalla pitää myös pysyä eikä naapureiden pihoille saa missään nimessä lähteä kuljeskelemaan.
Lenkillä Rella on kotimaisemissa usein irti, samoin illalla ja aikaisin aamulla myös Henkan luona. Irtiollessaan se pysyy lähellä ja osaa kävellä tien reunaa. Jos harhautuu keskelle, komennetaan välittömästi reunaan.
Hihnalenkeillä ei kuitenkaan
saa vetää - paitsi valjaat päällä. Tietä ei ylitetä irti eikä kiinni ollessa rynnimällä sinne metsäpolulle kauheaa vauhtia (tuottaa ongelmia, kun neljäkin koiraa yrittää yhtä aikaa rynnätä sinne metsäpolulle ja seisoo keskellä tietä), vaan sitten kun sanotaan, että yli.
Kaikki
hyppiminen, räyhääminen ja haukkuminen on kielletty. Hihnassakin tulee kävellä nätisti myös toisen koiran tullessa vastaan, tämä on toisinaan hyvin vaikeaa, vaikka Rella suht nätisti meneekin. Lähinnä sitä pelottaa niin mahdottomasti, että räyhääminen menee siksi yli. Kun itse menen koiran ja vastaantulevan väliin, menee ohitukset yleensä oikein mallikkaasti. Irtiollessaan se ei edes uskalla mennä vastaantulevien koirien luokse, vaan luimuaa ojia pitkin ohi. Ihmisiä vasten ei myöskään saisi hyppiä, ei tuttuja eikä tuntemattomia - tämän kanssa on kyllä vähän opettelemista edelleen. Vieraita ihmisiä Rella pelkää myös, joten ne se jättää rauhaan muutenkin. Haukkumista ei myöskään sallita, ei sisällä eikä ulkona, ei minkäänlaista puhinaa tai räksytystä - ei sillä, että Rella olisi juuri koskaan haukkunutkaan erityisemmin.
Meillä sääntöjä on kohtuu paljon, mutta eri asioiden odottaminen nätisti on tärkeää, kun koiria on johonkin aikaan ollut hihnan päässä neljäkin kappaletta. Auttaa kummasti kun edes yksi malttaa odottaa ja rauhoittua. Yhteiset säännöt tekee elämästä rennompaa ja helpompaa, kun ei jatkuvasti tarvitse katsella ylimääräistä kouhotusta ja komentaa.
