Mätsäilyä pitkästä aikaa

Käytiin Jekun kanssa mätsärissä pitkästä aikaa. Viimeksi Jekku on käynyt mätsärissä toukokuussa ja sen mukaisesti oli kehäkäytöskin vähän heikoilla. Mulle oli myös viimeinen junior handler-kisa, kymmenestä osallistujasta sijoituin neljänneksi, ei yhtään hullummin kun ottaa huomioon, että Jekku yritti kosiskella molempia kehään sattuneita lapinkoiratyttöjä, Riskua ja Millaa. Vaihtokoiraksi junnuissa tuli amerikanakita (tai akita) Minka, jolla oli ikää vasta hurjat 5kk. (; Jekku pääsi taas Annin käsiin.

Varsinainen kehä meni mukavasti, vaikka pariksi sattuikin musta suursnautseri uros Joiku, jota Jekku ei jostain syystä voinut sietää. Tuloksena oli kuitenkin sininen nauha eikä sijoitusta tullut. Tuomari kehotti harjoittelemaan pöydälläoloa vielä lisää... Hmm? Tämä on kuultu ennenkin, mutta silloin Jekku oli alle vuoden ikäinen, tuomarikin taisi olla sama. Tämä tuomari on myös joskus kehunut Rippua hurjan kauniiksi. Koko mätsärissä Jekku onnistui olemaan tosi kiltisti. Olen kyllä ylpeä tästä pojasta, joka on viime keväästä komistunut kovasti ja oppinut käytöstapojakin... Katsokaapas eroa vaikka turkissa!
Kuvien laatu on tietenki aivan eri, mutta tuo keväällä ollut hampputurkki on onneksi hävinnyt ja vahvistunut, ja nykyään tuo turkki taas kiiltääkin huomattavasti enemmän. Mikä lie tuohon turkkiin keväällä tulikin, kun se näytti tuolta... Mutta nyt onneksi jo paranemaan päin. Jos pituutta ei olekaan kovin paljon tullut, niin laatu on parempi. :)

Kun taas saapuu hetki sininen...

Lumet tuli taas kertaheitolla, samoin pakkaset ja jäät jokeen! Nyt pääsee jo joesta yli, sedän tiedotuksen mukaan jäätä on jopa 15 senttiä. Lunta hiukan paksummin, tälläkin hetkellä tuiskuttaa koko ajan lisää. Käytiin sitten Ripun (ja isän) kanssa Lapinvaaran maisemissa. Oli kyllä kaunista! Toisella puolella vaaraa taivas oli sininen ja toisella puolella punainen. Ylhäällä olevassa kuvassa mutkittelee Kemijoki.
Kohta ollaan jo joulussa ja joulutunnelmakin alkaa pikku hiljaa olla kohdillaan. Katsotaan kuinka käy kuusen kun meidän pikku Siiri näkee kaikki ihanat joulupallot ja onhan kuusessa ihania oksiakin, jotka aivan takuu varmasti heiluu juuri sopivasti kun oksaa hiukan läpsäisee... Meidän pikku prinsessa kasvaa vauhdilla ja Pennillä riittää komentamista. Pikku hiljaa on alkanut sopu löytyä, välillä leikitään ahkerasti ja juostaan ympäri taloa ja välillä taas Penni pitää kuria yllä esimerkiksi pesemällä Siriuksen varsin päättäväisesti. Rippu ei edelleenkään ole oikein tajunnut, mikä on tuo rääpäle, jolla ilmiselvästi on kynnet ja joka on aivan hirmuisen nopea! Jekku pitää tiitäiseen turvallista välimatkaa etenkin kun Siiri on tosi kiinnostunut Jekun karvoista...
Ja vaikka jouluun on vielä muutama päivä, niin me toivotellaan jo nyt hyvää joulua sähköisen kortin kera.