Päättötyön tekemistä ja aamuja ennen seitsemää

Aamulla ennen seitsemää...

Viimeinen jakso maanmittausopiskelujen parissa alkaa olla loppu. Enää pari viikkoa ja sitten se on ohi, niin ohi kuin vain voi olla yhtä työssäoppimisjaksoa lukuun ottamatta. Ei enää ikinä meidän ihanaa, parasta ja täydellistä luokkaa, jossa mikään asia ei pysy omana tietona. Haikea olo on, vielä meistä kuusi jatkaa lukiossa, mutta eihän se ole enää sama asia. Saa nähdä pidetäänkö yhteyttä enää sitten noiden muiden kanssa, ja jos, niin kuinka kauan.

Äärimmäisen lutunen karvapallero (trimmauksen tarpeessa...)

Päättötyönä kävin mittailemassa meidän metsäpalstojen rajalinjat kuntoon, eli etsimässä ne. Rajannäyttö on toimituksen nimi. Siinä sivussa tuli pyörittyä metsässä varsin mukavat määrät viime viikonlopun aikana, perjantaina 3 tuntia ihan muuten vain hiihtelemässä, lauantaina ja sunnuntaina neljä tuntia. Oli Rella ainakin ihan väsy illalla, kun rymelsi siinä mukana koko päivän. Kamera oli tietysti mukana ja mitäs muuta mie olisin kouluun liittyvien mittauskuvien lisäksi kuvaillut kuin Rellaa ja maisemia. ;) Ja noita lukuisia apulaisia siellä metsässä (pikkusiskot, veli ja isä).

Kaunis Penni

Rellan kanssa ollaan treenailtu hihnassa kävelyä. Yksinään se sujui loistavasti, mutta otinpa sitten Ripun ja Jekun mukaan, niin kaaos oli valmis. Rella unohti, että vetäminen on kiellettyä nyt, aina ja lopullisesti ainakin silloin, kun ei ole vetovaljaita päällä (vetohommat opetellaan sitten, kun napero on isompi). Tähän asti se on saanut rymeltää menemään irti, mutta kun olen pikku hiljaa yrittänyt saada kolmea koiraa lenkille yhtä aikaa niin yhden irtiolevan tollon vahtiminen ei olekaan niin helppoa. Ehkä otetaan takapakkia ja harjoitellaan lisää kunnollista hihnakäytöstä ja sittenkin lisätään pakettiin vain Rippu, joka on pomminvarmasti vetämätön ja hihnalenkkeilyn äärimmäisen vakavasti koira. :)

Rella ja sula joentörmä

Muuten ollaan edistytty tokoilussa. Seuraaminen alkaa sujua ja vierelletulo onnistuu pyörähtämällä niin Rellalta kuin Ripultakin, jonka oppimisnopeus on ainakin kaksinkertainen verrattuna Rellan oppimisnopeuteen. Onhan sillä kyllä takana elämänkokemusta (joka takaa sen loputtoman yrittämisen ja koheltamisen ja erehdysten kautta onnistumisen), joten annetaan minun pienelle hölmöläiselle anteeksi sen hienoinen hitaus tuossa toiminnassa. Alkaa Rellastakin se söhlä löytyä, kun vähän lyödään lelun kanssa kierroksia lisää... :D Onhan se terävä liikkeissään ja maasta istumaan nouseminen on minun ylpeys. Se tapahtuu yhdellä hyvin nopealla hypähdyksellä.

Ohituksia haluaisin harjoitella, mutta se ei onnistu Oikaraisella, kun koiralliset vastaantulijat yleensä kääntyvät toiseen suuntaan, kun näkevät vieraan koiran olevan tulossa. Täytyy varmaan mennä hiihtoladun varteen seisomaan ja odottelemaan, josko edes ihmisiä tulisi ohitettavaksi. Se on takuuvarmasti tämän kylän vilkkain alue. :D

Viskottiin leluja aamulla ennen kouluun lähtöä

Kävästiin aamulla ennen seittemää lenkillä

Mätsäilyä osa tsiljoona

SEK1 BIS3

Käytiin taas mätsärissä Ripun ja Rellan kanssa. Rippu oli SEK1 ja BIS3. Kuvista päätellen tuomarin kommentti siitä, että se näyttää ihan pennulta, oli aivan aiheellinen. Miten koira pystyy näyttämään noin koipeliinilta ja epäsopusuhtaiselta... Varsinkin kun yleensä ulkonäkö on ihan jotain muuta. :---D Oivoi. Muutenkin tuomari ihmetteli tuon vilkkautta (joo....) ja pirteyttä sekä valkoisia hampaita, kun kyseessä on paria kuukautta vaille 7-vuotias koira. Oli se kyllä tänään vähän vauhdissa.

Huhtikuussa 2010 Rippu näytti tältä...

Maaliskuussa 2011 sama neiti on vuotta vanhempi ja näyttää tältä

Maaliskuu 2011 ja Rippu voi myös näyttää tältä. :---D

Relskutti esiintyi myös hienosti ja oli sinisten pentujen 3! :) Ensimmäinen sijoitus minun vaavallekin. Rella ois taas tykänny olla kaikkien kaveri ja oli ihan hämmentynyt kun yksi sekarotuinen ei tykännytkään siitä. 6kk-ikäisen labbiksen kanssa painiminen sen sijaan oli ihan superhauskaa. Huomaa kyllä, että labbiksilla on ihan omat leikit... Rauhallinen tuo Rella noin yleiseltä olemukseltaan kyllä on, ainakin kun tehdään jotain, mikä vaatii keskittymistä.

Rella-tyttönen 8kk

Kuukauden päästä olisi möllitokot ja mietin, josko Ripun ilmottaisi silloin sinne. Olisihan se vaihtelua, mutta juoksut... Ne saattaa hyvinkin osua huhtikuun lopulle, jos yhtään oikein arvelen.