Rakastuneet

Me ollaan Tessun kanssa rakastuttu! Maijalla on hoidossa tuollainen 5,5kk ikäinen belgin ja sakemannin sekoitus. Aivan ihastuttava ujo tyttönen. Tessu yritti toki alkuun nylkyttää tuota pientä ja viatonta neitiä ihan jatkuvasti ja uhkailin sitä pallien poistolla, mutta tänään se on jo antanut sen olla rauhassakin. Ollaan nyt ainakin pari päivää täällä Oikaraisella viettämässä hiihtolomaa, ihanan väsyneitä koiria kyllä, kun niitä on juoksuttanut tuolla jäällä. :)

Tessu on kyllä niin päällekäyvä ja äänekäs leikkikaveri, että vähänkin arat koirat pelkää sitä kyllä ihan täysillä. Eikä tuo pölvästi tietenkään ymmärrä, että joku saattaa juosta sitä karkuun pelon takia eikä siksi, että olisi kiva leikkiä hippaa... Onneksi tuo neiti on jo sopeutunut Tessun räksyttävään leikkityyliin eikä ole enää ihan kauhuissaan joka kerta, kun Tessu päästää suustaan haukahduksen. :'D

Töpsykkä ei tosiaan ole mikään hienotunteisin yksilö... Se ei paljon kysele, mitä muut olisivat mieltä hänen lähestymisyrityksistään. Varmaan se kuvittelee olevansa niin vastustamaton, niin ettei sen tarvitse ketään yrittää liehitellä.

Pellon näyttely ja rentoilua

Käytiin Pellon näyttelyssä viime lauantaina, 21.2. Vain Riitu oli ilmoitettu sinne, mutta Tessu otettiin mukaan opettelemaan olemista. Siinä sitä onkin työmaata. Kolmen tunnin jälkeen se lopulta malttoi seurata minua ja seistä kontaktin kera, tekikin sen sitten kyllä oikein hienosti. Arvatkaa vaan, oliko hermoja (ja käsiä) repivää olla Töpsykän kanssa näyttelyssä ennen kuin se lopulta alkoi rauhoittua ja kuunnellakin jotain! Mutta aiheeseen.

Riitu siis oli ilmoitettu avoimeen luokkaan, tuomarina oli Soile Bister. Tulokseksi tuli tosiaan T eikä tuomari montaa hyvää sanaa Riitusta keksinyt. Liikkeet ja luonne taisivat olla ainoa hyvä juttu. Otsapenger oli liian jyrkkä, häntä liian avoimesti kiertynyt jne. Se oli sellainen kehä se. :) Riitu meni oikein nätisti taas, ei ole enää jälkeäkään niistä arkailuista, mitä sillä oli vuoden ikäisenä.

Riitu kävi myös silmä- ja polvitarkeissa hyvin tuloksin! Polvet olivat 0/0 ja silmät muuten OK, mutta toisessa silmässä oli yksi ylimääräinen ripsi. Onpahan nyt ainakin terveeksi todettu neiti.

Kuvasin Pellossa myös lapinkoiraurokset, joista kuvia löytyy täältä.

Sunnuntaina nukuin sitten melko pitkään omalla mittapuullani (puoli kymmeneen) ja puolen päivän aikaan suunnattiinkin Oikaraiselle. Kävin riehuttamassa koiria vanhan talon pihalla. Tarkoitus oli kyllä mennä Lapinvaaraan lenkkeilemään, mutta eihän sinne päässyt millään kun ei tullut suksia eikä lumikenkiäkään otettua mukaan.

Nyt olen kovasti suunnitellut Tessun ja Rellan kevään näyttelyitä, Tervolan näyttelyyn ainakin ilmoitan Tessun. Sen lisäksi olen miettinyt Rovaniemen tai Keminmaan ryhmistä. Keminmaassa on kyllä labbiksille sellainen tuomari, että sinne ei paljon Rellaa kannata viedä.