Tammikuu, tammikuu... mihin se meni?

Lapinvaarasta, aurinko laskee

Tammikuu on vierähtänyt ohi ihan huomaamatta, kameraan ei ole kauheasti koskettu varsinkaan tammikuun puolen välin jälkeen. Koulu vie hurjasti aikaa ja kun kotiin pääsee, on aina melkeinpä pimeä. Viikonloputkin sujahtavat ohi niin nopeasti, että ei voi edes ymmärtää. Ollaan me silti jotain tehtykin... Vaikka mitä jos ihan rehellisiä ollaan.

Poing!

Jekun turkin ajelin koneella lyhyemmäksi, vihdoinkin! Kaunis, suloinen ja ihana poika siitä tuli, todella kannattava ostos se trimmerikin... Tuolla ulkonäöllä kehtaisi ehkä mennä mätsäriinkin, mutta sen suhtautuminen tuomariin tuskin on parantunut mihinkään sitten kesän, joten ehkä jätetään suosiolla välistä. Jeksun temperamentilla vahditaan vain kotia ihan suosiolla.

Rippanan kanssa on ihan huvin vuoksi touhuttu vähän tokoilun parissa. Mitään uutta ei ole opeteltu, vanhoja vain kertailtu. Ripunkin kanssa on tyydytty ihan vain oleskelemaan, neiti tykkää kyllä siitäkin, jos oleskelua saa toteuttaa sisätiloissa. ;)

"Wihii! Vähänkö tää elämä on hauskaa!"

Relsumin kanssa on sitten tehty sitä sun tätä. On käyty agilitykisoissa ihmettelemässä, on oltu kolarissa Keminmaassa, on treenailtu, potkuroitu ja pelleilty, ja lenkkeilty. Kyllä elämä on kivaa labbiksen kanssa!

Agilitykisoissa oleminen meinas olla hieman tuskaista. Neiti Lääppätöri oli sitä mieltä, että kaikki ihmiset ja koirat oli ihan hirmuisen ihania ja kaikkia ois pitäny halata ja pussata jne. Noh, emäntä oli jälleen kerran eri mieltä ja Rella sai opetella käyttäytymään. Pöyröovet oli sen mielestä hirmuisen hauskoja, jos koira yleensä pelkää sellaisia, niin Rella ihastui niihin. Sen naamalle syttyi hölmö ilme aina kun se pääsi lähellekin pyöröovia. Kahjo labbis... Alkupäivä meni tosiaan vain sählätessä, iltapäivästä Rella oli ihan puhki ja poikki ja väsy ja osas sitten käyttäytyäkin.

Takaisin tullessa koirat nukkui tyytyväisenä kunnes ajeltiin peräkolari noin 80km/h vauhdista Keminmaassa. Tuloksena oli hajonnut, ajokelvoton auto, poliisit, ambulansseja ja kaikkea muuta asiaan kuuluvaa häslinkiä. Jouduttiin lähtemään tarkastettaviksi Länsi-Pohjan keskussairaalaan, joka sijaitsi ilmeisesti Kemissä. Rella oli ihan shokissa, se vain läähätti hirveästi. Perillä Tuike ja Rella sidottiin ulos tikapuihin kiinni, kun mie ja Saara mentiin sisälle. Koirista tykkääviä hoitajia säälitti kuitenki istualteen nukahtava Rella ja hytisevä Tuike niin paljon, että pienet pääsivät sisälle. ;) Kuinka monen koira on matkustanut ambulanssilla ja ollut sisällä tervyekeskuksessa/sairaalassa? Se oli kyllä harvinaisen rankka reissu ja kun vihdoin yhdentoista jälkeen oltiin kotona, me mentiin Rellan kanssa nukkumaan heti ja nukuttiin tyytyväisinä kymmeneen asti, jolloin Rella oli sitä mieltä, että johan sitä on tarpeeksi levättykin. Ja elämä jatkuu vaan.

Ja nyt sitten kiva yhteiskuva! "Ääh hyi mamma, en tykkää tuosta, enkä varmasti mene yhtään lähemmäs tuota!"

Siiristä on leikkauksen jälkeen tullut erittäin vilkas, se mm. riehuu jatkuvasti, loikkii jääkaapin ovesta magneetit ja siinä sivussa kaikki lippuset ja lappuset alas, se juoksee ympäri taloa, kiipeilee hyllyjen ja muurin päällä, se yrittää kiivetä verhoja pitkin ja kiusaa koiria minkä ehtii. Ihan on sukuunsa tullut... Sen nimi Siiri Riiviö oli jo vähän aikaa poissa käytöstä, mutta nyt se elää taas vahvana. Ulkona se ei halua olla ollenkaan ja syliinkin se änkeää aina vähän väliä, aina silloin kun ei metsästä Rellan häntää tai jotain muuta äärimmäisen mielenkiintoista. Reino-poika on Tampereella ja pitää huolen minun isoveljen ja sen tyttöystävän virikkeistämisestä samoissa merkeissä kuin Siirikin. ;) Napsu hoitaa oman osansa riiviöilystä kaupungissa ja Aku omalla suunnallaan. Varsin vilkkaita ja reippaita kisuja jokainen...