Eli vaikka olin jo kerran päättänyt, että otan Ripun mukaan mätsäriin, niin peruin sitten kuitenkin. Päätin, että kun kerran otan Jekun sinne niin siinä on tarpeeksi työtä. Se vielä olisikin puuttunut, että pitäisi Rippua komentaa jatkuvasti olemaan höseltämättä, kun Jekunkin kanssa on vielä käytösongelmia, jotka tosin on hieman paremmassa kunnossa. Tälläkin kertaa käytös oli hyvää ja ärinät jäivät pois. Minua ei tietenkään edelleenkään koko aikaa kuunnella, mutta sen nyt saattaa jopa ymmärtää. Eihän se ole tippaakaan miellyttämisenhaluinen eikä sitä voisi oikeasti vähempää kiinnostaa minun herkut kun vaihtoehtona on vaikkapa suloiset terrieritytöt. (;
Mätsärissä sijoitus oli kuitenkin pienten punaisten 2. Ei voi muuta kuin olla ylpeä poitsusta. Se tosiaan seisoi nätisti ja liikkuikin hyvin, kuonokin jopa irtosi lattiasta kohtuullisen kivuttomasti kehän aikana. Punaisten toinen on paras sijoitus aikoihin Jekulta. Näyttelykuume vain kasvaa ja odotan jo toukokuuta tosissaan, pääsis jo Pelloon ja oikeaan kehään! Oli tulos mikä tahansa. Jekku pitää myös ilmoitella polvi- ja silmätarkastuksiin, jos vaikka maanantaina saisin soitettua ja ilmoitettua Jekun sinne.
Senior handlerissa sijoituttiin toisiksi myös. Osallistujia oli taas hurjat kolme kappaletta. Saara meni Riskun kanssa, mie Jekun ja Krissellä oli Miki. Saara voitti Riskun kanssa ja Krisse oli Mikin kanssa kolmas. Palkinnoksi tuli taas pari ruusuketta ja suklaasuukkoja. Jekku arvosti palkinnoista varmasti eniten siankorvaa. (;
Ripun juoksuja ei vieläkään kuulu, mutta varmasti ne kohta alkavat. Rippanan kanssa ollaan treenattu hieman paikkamakuuta ja muuta sellaista. Kovat pakkaset kuitenkin jatkuivat siinä määrin, että pihalla treenaaminen olisi ollut pelkkää tuskaa ja sisällä ei oikein ole rauhaa sellaiseen. Ripun kanssa ollaan yritetty opetella pysymään poroista erossa nyt kun niitä pyörii taas pihoillakin asti. Onnistumiset on tosin olleet vähän vähillä tämän asian opettelemisessa :D1. kuvan olen ottanut mie ja loput on varmaankin © Saara
Tehdäänpä Jekustakin tällainen "Tyypillinen apso?" -juttu, joka Tuike-apsostakin on tehty ja joka pohjautuu tähän tekstiin.
Iloinen: Kyllä, Jekku on iloinen aina paitsi huonoina päivinä joita ei ole paljon. (: Toisaalta viihtyy omissa oloissaankin, mutta yleensä touhuaa mukana pallon tai sukan kanssa.
Valpas: Ehdottomasti. Sitä Jekku ainakin on. Sen pitää tietää mitä tapahtuu, missä tapahtuu ja miten. Ja kaikkea epäilyttävää on kommentoitava. Vähintäänkin tuhahduksella, usein myös haukahduksilla ja urinallakin. Haukkuminenhan on toisinaan rasittavaa, mutta kun sitäkään ei tapahdu koko ajan niin eipä se niin haittaa.
Vakaa: Noh. Eipä tuo turhia ainakaan hötkyile mihinkään suuntaan jos ei koe sitä tarpeelliseksi. Varsinainen tuumailija ja jaamailija. Kaikki asiat pitää pohtia tarkkaan ja harkita, että viitsisikö sitä... Rohkeuttahan tämää vakaus ei kysy? Sitä Jekku ei ole, se on ennemminkin aavistuksen arka, mutta ei sillä tavalla, että juoksisi karkuun, ei, vaan se hyökkää päälle jos sitä pelottaa. Paukkuarkuus on tietenkin asia erikseen ja sitä Jekku on.
Itsetietoinen: On kyllä. Pitää omaa aluettaan tärkeänä. Itsepäinenkin on ainakin hieman, vaatii kuria ja johdonmukaisuutta. Ilman sitä on turha yrittääkään saada kunnioitusta.
Pidättyväisyys viereita kohtaan: Ei päästä lähelleen ihan heti ja haluaa tutustua aivan omaa tahtiaan. Tutustuttuaan kunnolla onkin sitten todellinen ystävä, joka tulee häntä viuhuen vastaan. Mutta pitää omaa aluettaan tärkeänä ja vieraiden kanssa saa aina muistuttaa, että ei pidä mennä suorilta rapsuttelemaan ja lässyttelemään, kun Jekku ei sitä välttämättä siedä.
Voimakastahtoinen: Sitäkin on. Ja edelleen tarvitsee ympärilleen ihmisiä, jotka sanovat, että kun asia on näin, niin se kerta kaikkiaan on näin. Jos säännöstä luistaa, niin huomaa kyllä, että tätä ei välttämättä tarvitse totella niin tarkalleen.
Ei-miellyttämisenhaluinen: No eipä tosiaan. Ei tee mitään, jos ei koe sitä itselleen hyödylliseksi ja mukavaksi. Pitää siis olla hyvä mielikuvitus motivointiin. Fiksu kylläkin, jos vain kokee oppimisen mukavaksi, niin oppii nopeasti.
Kiintyy perheeseensä voimakkaasti: Niin tekee, ja pätee kaikkiin perheenjäseniin. On kaikkein onnellisin, kun koko perhe on kasassa eikä kukaan ns. hukassa. Erityisen tärkeää Jekun mielestä on, että isä ja mie ollaan kotona. Muuten masennus voi vaikka iskeäkin.
Ei välttämättä sopeudu elämään laumassa: Voin hyvin uskoa. Jekku vartioi omia esineitään tarkasti eikä siedä läheskään kaikkia koiria. Tytöistä tykkää ja paljon, mutta pojille pitää urista vaikka vain muodon vuoksi. Tuttujen koirien kanssa Jekku tulee kyllä hyvin toimeen ja antaa tyttöjen pompotella itseään.
Ja yhteenvetona... ihana ja suloinen sydäntenmurskaaja, jolta löytyy omaakin tahtoa. Kuitenkin pitää ihmisten lähellä olemisesta ja on mukana joka paikassa. Ei hösellä turhia, mutta on aina valmis lähtemään kun vain joku muukin lähtee. Jos tekemistä ei ole, niin silloin otetaan rennosti ja nukutaan. Tuhonnut kaksi- ja puolivuotisen elämänsä aikana vähemmän tavaraa kuin Siiri neljässä ja puolessa kuukaudessa.
