Kevättä

Jekku haikailee Ripun perään. Se niin tykkäis sakemanni-labradori-karhukoira-apso-sekoituksesta. Jekun mielestä sellaset pennut olisi jotain niin ihanaa. Myös pystykorva-apso pennut kelpais Jekulle (naapurin pystykorva-neidin kanssa). Jekku ei syö eikä nuku. Yöt se kuljettelee sukkia ja kenkiä ympäri taloa lähinnä isän ja minun sänkyjen viereen, että jokos lähdettäisiin pihalle.
Jäät lähtee. Se jos mikä on kevättä! Lossilta jäät lähtee yleensä vappuna, Körkönperältä vähän aikaisemmin. Aikataulussa ollaan.

Joutsenet (ja muutkin lintupariskunnat) tulee pelloille syntyneisiin lammikoihin. Upeita lintuja!

Herra ja rouva Heinäsorsa.

Sama Heinäsorsa-pariskunta uudestaan

Pari telkkää (?)

Rva Urpiainen kumppaneineen pyörii pihalla syömässä viimeisiä auringonkukansiemeniä

Näyttelykausi alkaa! Pellon näyttelyn numerolappu tuli. Apsoja Pellossa on 8. Saapa nähdä ketä siellä tänä vuonna on. (: Suunnitelmissa olisi leikata Jekulta turkki tuon näyttelyn jälkeen, mutta toisaalta turkinlaatu on parantunu niin paljon tässä vuoden aikana, että hieman mietityttää. Toinen on se, että sitten ei olis näyttelykaveria ja joutus taas vain kuvailemaan aina. Siitä en tiedä, tuleeko tuo koskaan EH:ta parempaa saamaan (purenta), mutta onhan siellä näyttelyissä kiva käydä... Toisaalta Jeksun kans kuljetaan metsässä, joella, mutaisilla joen rannoilla, hiekkarannoilla, uimassa ja vähän joka paikassa ja senkin olisi mukavampi olla, kun saisi juoksennella miten tahtoo ilman että jatkuvasti pitää metsässäkin selvitellä risuja turkista. Eikä mutakoitakaan tarvisi niin varoa, kun lyhytturkkisena sen voisi huljuttaa joessa puhtaammaksi ja se myös kuivuisi nopeammin. Vaikeaa on. Pitää vielä miettiä asiaa.

Kuva tunnissa 25.4.

Osallistuin tämmöiseen Kuva tunnissa-juttuun. Siispä koko päivä kuvina tunti tunnilta.

Laitoin nukkumaan.
Heräsin ja katoin ku aurinko paisto kivasti (:
Luin Lapin Kansan ja söin. Vähän yli kymmenen lähdin sitten lenkille.
Sitten oltiinki jo kävelty pitkästi pikkusiskon ja Ripun ja Sissin kanssa meiän maisemissa (; Jekku oli isän kanssa 20 kilsan hiihtolenkillä.
Ja juostiin kotia melkeen koko matka tietä pitkin.
Sen lenkin jälkeen syötiin ja lähdettiin mummolaa kohti, myös saunapuita piti hakea... Kuvassa on pari joutsenta, löydätkö?
Peräkärry täys puita! Riittää taas hetkeksi.
Mummolassa väsähtäny Jekku. Siellä viihyttiin lähes kahteen asti.Kotimatkalla kuvasin auton ikkunan läpi tämmösiä...
Sen jälkeen ko oltiin tultu kotia, lähdin Ripun kanssa treenailemaan tokoa. Tätä mieltä Rippu on paikkamakuusta. (:
Sitten koneella olemista.
Koneella oleminen alko kyllästyttään, joten tällä kertaa lähdettiin sitten Jekun kanssa harrastamaan hangella käveleskelyä.
Lenkin jälkeen piti pestä tassut ja mahanalunen. Laitoin "hiuksetki" paremmin. Tuli komia. (;
Sitten kuluikin tunti aivan kevyesti toista pikkusiskoa autellessa. Se on ihan onneton tietokoneiden kanssa.
Lisäsin Petsieen uusia kuvia ja olin tietokoneella muutenkin.
Sitten oli Helpon elämän aika.
Ja sitten joku höpö laitto viestiä. (: Lupas koiranäyttelyyn lähtiä kaveriksi. Ei tainnu arvata, mitä meni lupaamaan...
Katoin pikkuveljen kanssa elokuvaa nimeltä "National Treasure - kansallisaarre", se oli kyllä tosi hyvä sen mitä viesteiltä ehdin nähdä. Kuvaan jäi vain lopputekstit, kun unohdin kuvata välissä. :D Loppuilta menikin tekstiviestien parissa edelleen...

Ihana kevät...

Supersankari

Kevät on kaunis niin kauan kun paistaa aurinko. Raesade keskellä paikkamakuuta sen sijaan ei ole kiva. Ripun juoksut alko vihdoinki oikeasti tällä viikolla, mutta se niistä. Elämää haittaava tekijä ne ainakin on.

Kaunein

Yritettiin siis treenailla tokoa. Nouto alkaa pikku hiljaa sujua, eikä voi kuin sanoa, että kyllä se kapula on mukava Rimpulan mielestä, sitä pitäisi koko ajan saada kanniskella. Nyt sen kantaminen minuun päinkin onnistuu (ei vain takaperin) ja kapulan hakeminen 20 metrin päästä. Kuinka hyödyllinen taito se on, sitä en tiedä. :D

Seuraamisesta maahanmeno ja seisominen sujuu tosi hyvin. Mitään ongelmia niiden kanssa ei ole. Rippu pysähtyy heti eikä hiivi perään. Seuraaminenkin sujuu hyvin, ei edistä eikä laahaa perässä. Kaikenlaiset käännökset sujuu kontaktin kanssa, täyskäännöksessä etäisyyttä tulee hieman, mutta sille asialle en jaksa tehdä mitään.

Myös estehyppy sujuu. Sitä ei olla vähään aikaan treenattu, mutta kyllä Rippu senkin hallitsee aivan varmasti. Sitä jankattiin sentään puoli talvea.

Ainoa alokasluokan liike, mikä ei suju, on paikkamakuu. Se on meidän ainoa ongelmakohta, kun kärsivällisyyttä ei tahdo löytyä. Tällä hetkellä Rippu pysyy 40 sekuntia, mutta jos maa on märkä, niin ei sitäkään. Märässä maassahan se e tosiaan voi maata ollenkaan. Ei edes märällä asfaltilla... Tänään koitettiin harjoitella paikkamakuuta myös... Neljä kertaa. Ensimmäisellä ja toisella kerralla lumihanki vei voiton paikallaan makaamiselta. Sama kun kysyisi pikkulapselta haluaako se huvipuistoon vai koulun penkille, vastauksen voi arvata. Rippu valitsi lumihangen. Eikä sille voinut kuin nauraa, kun se niin innoissaan möyri siellä hangessa. Tämän se teki kaksi kertaa. Kolmannella se pysyi 20 sekuntia ja ryntäsi sitten minun luokse häntä mahdollisimman kovasti viuhuen. Neljännellä kerralla iski raekuuro aivan yllätyksenä. Jee. Onnistumista ei saatu aikaan, kun se raekuuro tosiaan iski ja jouduttiin juoksemaan kotiin. Rakeisella asfaltilla Rippu ei ainakaan olisi pysynyt paikallaan, joten kannatti jättää yrittämättä.

Jekulla ja Ripulla oli molemmilla lisäksi kennelyskä, jota on nyt ollut täällä liikkeellä enemmänkin. Tauti alkaa olla jo ohi noiden osalta, mutta ikävää kateltavaa se on. Se rokotus kennelyskää vastaan ei taida auttaa yhtään mitään... Mätsäristä se varmaan saatiin, kun Ripun kanssa käytiin pyörähtämässä silloin. Nyt se onki sitten melko monilla koirilla. Sissillekin se tarttui ja sillä se on selkeästi pahempana kuin Ripulla ja Jekulla.

Käytiin toilailemassa Saaran kanssa Jokkiksella ilta-auringossa. Ihan niinku viime vuonnakin. Jos katsoo tämän blogin viime vuoden huhtikuun juttuja niin löytää kuvia samasta paikasta. Rippu ei ole lihava, mutta se näyttää silti tankilta. Kaipa se on se labbis mikä sen tekee... 2v-labbisnarttu on paljon vähemmän tankin näköinen kuin 6v-labbisnarttu. Ja niin on Rippanakin.

Tokoilua ja ageilua ja sakuilua

Eilen käytiin treenailemassa Annin ja Riskun sekä Saaran ja Tuiken kanssa Ounasvaaran maisemissa. Tehtiin kaikki vähän omia juttuja ja Rippukin pysyi "jo" 45 sekuntia paikallaan. Rippunen osaa kaiken melko hyvin, ainoa mikä jumittaa on tuo paikalla makaaminen, mutta eiköhän me sekin treenata siihen kuntoon, että joskus eksyttäisiin tokoilemaan ihan möllitokoihin asti.

Eilen kävi myös Krista sen saksanpaimenkoirapentu Sakun kanssa ja Saara Tuikkiksen kanssa.



Tänään käytiin sitten Jekun kanssa silmä- ja polvitarkastuksissa. Tuloksena, että silmät on OK muuten paitsi, että muutama vähän väärään suuntaan kääntynyt ripsi hankaa sarveiskalvoa molemmissa silmissä, polvet oli molemmat 1/1, eli ei aivan täydelliset, mutta ei häiritse elämää mitenkään.
Tarkastuksien jälkeen mentiin kotiin, mutta sieltä tulikin sitten suoraan lähtö agilityilemään hallille. Jekkua ei oikein jaksanut kiinnostaa, kun kaikki muu kiinnosti enemmän, mutta tulipa käytyä ja jotaki tehtyäkin. :)
Yritettiin lopuksi ottaa yhteiskuvaa.

Jekun ja Tuiken välit on "tosi lämpimät"

Ja lopputulos

Kuvat on ottanut Jekun palloilukuvia lukuun ottamatta Saara, Jekun palloilukuvat on ottanu Anni.

Askartelua

Nyt kun rapakelit alkoi, niin ulkona ei voi tokoilla pahemmin, koska Rippu ei suostu tekemään lätäköissä yhtään mitään. Tietkin oli loskaa täys vähän aikaa sitten, nyt ne on jo sulanu onneksi. Ite olin kipeä pari päivää, mutta onneksi on jo menossa ohi. Lekurissa käynti kerto, että on silmätulehdus. Vaan eiköhän se parane. (: Rimpulan ja Sissin juoksut alkoi, sen asian varmisti ystävällisesti naapurin jämttiuros Anselmi, joka murtautui häkistä ulos kolme kertaa eilisen aikana. Naapuri ei ite ollu paikalla, joten kävin paikkailemassa häkin ovea rautalangalla jos se vaikka pysyisi häkissä.
Eilen olin miekin aikaansaava. Koeviikon aikana jää aika paljon ylimääräistä aikaa jos lukee sen verran ku mie luen ja on lisäksi vielä kipeä. Niinpä tuli askarreltua tämmöset:
Ja päällä:
Valjaat tein mittailemalla koiraa ja kokeilemalla joka välissä päälle. Ohjeet tekemiseen otin täältä. Ne on Jekulle just sopivat. Ei purista eikä kiristä mistään, mutta ei ole löysätkään. Ja ainakin näiden sivujen ja tämän kuvan mukaan ihan just oikeankokoiset. Ajattelin, että valjaiden tekeminen olisi ollut vaikeampaa, kun sivuilla sanottiin, että valjaiden tekeminen itse on yllättävänkin haastavaa. Mutta ohjeiden mukaisethan näistä tuli. Valjaiden sininen osa on 2cm leveää nailonnauhaa ja pehmusteet harmaata fleeceä. Tarkoitus olisi väkertää vielä ainakin Sissille samanlaiset, kun Maija tahtoo meidän muorillekin punaharmaat valjaat... Voi sitten vedättää ihan järkevästi pyörääkin. Aiemmin näillä ei ole ollut vetovaljaita.

Tänään syötettiin koirille ja kissoille matolääkkeetkin. Jekkukin söi nakinpaloihin piilotetut matolääkkeet mukisematta, kun heittelin ne lattialle niin, että tuli Siirin kanssa vähän kilpailua. Ei voinu hidastella, kun hurja Siirihän olisi saattanu vaikka syödä ne namit nenän edestä. (; Yleensä Jekku on se nirsoin ja tarkin ruuastaan. Sissille matolääkkeet meni alas kevyesti, mutta yllättäen Rippu oli se joka sylkäisi pillerin pihalle. Sitten vain lääkettä uudestaan kitaan nakinpalasen sisällä. Meni sekin sitten. Tänään käytiin Jekun kanssa totuttelemassa valjaisiin. Vähän se niitä vierasti, mutta eiköhän tuo opi. Ulkoilutin skootteriakin ensimmäisen kerran tälle vuodelle. Huoltoon se joutaa ennen ku aion sillä lähteä kulkemaan tien päälle oikeasti...

Sissi-muorista vielä muutama kuva.

"Kyllä on tylsää, mitään ei tapahu ikinä."

"Yäähuoh."

"HAAAUKOUTOS."

Ja sitten yksi kuva Ripustakin, joka kysyy, että eikö sulla tosiaan ole järkevämpää tekemistä ku kuvata.