SupersankariKevät on kaunis niin kauan kun paistaa aurinko. Raesade keskellä paikkamakuuta sen sijaan ei ole kiva. Ripun juoksut alko vihdoinki oikeasti tällä viikolla, mutta se niistä. Elämää haittaava tekijä ne ainakin on.
KauneinYritettiin siis treenailla tokoa. Nouto alkaa pikku hiljaa sujua, eikä voi kuin sanoa, että kyllä se kapula on mukava Rimpulan mielestä, sitä pitäisi koko ajan saada kanniskella. Nyt sen kantaminen minuun päinkin onnistuu (ei vain takaperin) ja kapulan hakeminen 20 metrin päästä. Kuinka hyödyllinen taito se on, sitä en tiedä. :D
Seuraamisesta maahanmeno ja seisominen sujuu tosi hyvin. Mitään ongelmia niiden kanssa ei ole. Rippu pysähtyy heti eikä hiivi perään. Seuraaminenkin sujuu hyvin, ei edistä eikä laahaa perässä. Kaikenlaiset käännökset sujuu kontaktin kanssa, täyskäännöksessä etäisyyttä tulee hieman, mutta sille asialle en jaksa tehdä mitään.
Myös estehyppy sujuu. Sitä ei olla vähään aikaan treenattu, mutta kyllä Rippu senkin hallitsee aivan varmasti. Sitä jankattiin sentään puoli talvea.
Ainoa alokasluokan liike, mikä ei suju, on paikkamakuu. Se on meidän ainoa ongelmakohta, kun kärsivällisyyttä ei tahdo löytyä. Tällä hetkellä Rippu pysyy 40 sekuntia, mutta jos maa on märkä, niin ei sitäkään. Märässä maassahan se e tosiaan voi maata ollenkaan. Ei edes märällä asfaltilla... Tänään koitettiin harjoitella paikkamakuuta myös... Neljä kertaa. Ensimmäisellä ja toisella kerralla lumihanki vei voiton paikallaan makaamiselta. Sama kun kysyisi pikkulapselta haluaako se huvipuistoon vai koulun penkille, vastauksen voi arvata. Rippu valitsi lumihangen. Eikä sille voinut kuin nauraa, kun se niin innoissaan möyri siellä hangessa. Tämän se teki kaksi kertaa. Kolmannella se pysyi 20 sekuntia ja ryntäsi sitten minun luokse häntä mahdollisimman kovasti viuhuen. Neljännellä kerralla iski raekuuro aivan yllätyksenä. Jee. Onnistumista ei saatu aikaan, kun se raekuuro tosiaan iski ja jouduttiin juoksemaan kotiin. Rakeisella asfaltilla Rippu ei ainakaan olisi pysynyt paikallaan, joten kannatti jättää yrittämättä.
Jekulla ja Ripulla oli molemmilla lisäksi kennelyskä, jota on nyt ollut täällä liikkeellä enemmänkin. Tauti alkaa olla jo ohi noiden osalta, mutta ikävää kateltavaa se on. Se rokotus kennelyskää vastaan ei taida auttaa yhtään mitään... Mätsäristä se varmaan saatiin, kun Ripun kanssa käytiin pyörähtämässä silloin. Nyt se onki sitten melko monilla koirilla. Sissillekin se tarttui ja sillä se on selkeästi pahempana kuin Ripulla ja Jekulla.
Käytiin toilailemassa Saaran kanssa Jokkiksella ilta-auringossa. Ihan niinku viime vuonnakin. Jos katsoo tämän blogin viime vuoden huhtikuun juttuja niin löytää kuvia samasta paikasta. Rippu ei ole lihava, mutta se näyttää silti tankilta. Kaipa se on se labbis mikä sen tekee... 2v-labbisnarttu on paljon vähemmän tankin näköinen kuin 6v-labbisnarttu. Ja niin on Rippanakin.
Supersankari
Kaunein
Seuraamisesta maahanmeno ja seisominen sujuu tosi hyvin. Mitään ongelmia niiden kanssa ei ole. Rippu pysähtyy heti eikä hiivi perään. Seuraaminenkin sujuu hyvin, ei edistä eikä laahaa perässä. Kaikenlaiset käännökset sujuu kontaktin kanssa, täyskäännöksessä etäisyyttä tulee hieman, mutta sille asialle en jaksa tehdä mitään.
Myös estehyppy sujuu. Sitä ei olla vähään aikaan treenattu, mutta kyllä Rippu senkin hallitsee aivan varmasti. Sitä jankattiin sentään puoli talvea.
Ainoa alokasluokan liike, mikä ei suju, on paikkamakuu. Se on meidän ainoa ongelmakohta, kun kärsivällisyyttä ei tahdo löytyä. Tällä hetkellä Rippu pysyy 40 sekuntia, mutta jos maa on märkä, niin ei sitäkään. Märässä maassahan se e tosiaan voi maata ollenkaan. Ei edes märällä asfaltilla... Tänään koitettiin harjoitella paikkamakuuta myös... Neljä kertaa. Ensimmäisellä ja toisella kerralla lumihanki vei voiton paikallaan makaamiselta. Sama kun kysyisi pikkulapselta haluaako se huvipuistoon vai koulun penkille, vastauksen voi arvata. Rippu valitsi lumihangen. Eikä sille voinut kuin nauraa, kun se niin innoissaan möyri siellä hangessa. Tämän se teki kaksi kertaa. Kolmannella se pysyi 20 sekuntia ja ryntäsi sitten minun luokse häntä mahdollisimman kovasti viuhuen. Neljännellä kerralla iski raekuuro aivan yllätyksenä. Jee. Onnistumista ei saatu aikaan, kun se raekuuro tosiaan iski ja jouduttiin juoksemaan kotiin. Rakeisella asfaltilla Rippu ei ainakaan olisi pysynyt paikallaan, joten kannatti jättää yrittämättä.
Jekulla ja Ripulla oli molemmilla lisäksi kennelyskä, jota on nyt ollut täällä liikkeellä enemmänkin. Tauti alkaa olla jo ohi noiden osalta, mutta ikävää kateltavaa se on. Se rokotus kennelyskää vastaan ei taida auttaa yhtään mitään... Mätsäristä se varmaan saatiin, kun Ripun kanssa käytiin pyörähtämässä silloin. Nyt se onki sitten melko monilla koirilla. Sissillekin se tarttui ja sillä se on selkeästi pahempana kuin Ripulla ja Jekulla.
Käytiin toilailemassa Saaran kanssa Jokkiksella ilta-auringossa. Ihan niinku viime vuonnakin. Jos katsoo tämän blogin viime vuoden huhtikuun juttuja niin löytää kuvia samasta paikasta. Rippu ei ole lihava, mutta se näyttää silti tankilta. Kaipa se on se labbis mikä sen tekee... 2v-labbisnarttu on paljon vähemmän tankin näköinen kuin 6v-labbisnarttu. Ja niin on Rippanakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti