Laskiaistiistaina käytiin Saaran kanssa pitkästä aikaa lenkillä ja oli kivaa! Rellalla etenkin, kun se sai uroskoiran leikkikaveriksi, hyvä kun löppänäparka pysyi edes nahoissaan, niin onnellinen se oli. Kuvatkin kyllä varmaan kertoo sen.
Rella suorastaan rrrakastaa kaikkia uroskoiria. Lenkillä sen kyllä huomaa, milloin on tulossa vastaan uroskoira ja milloin narttukoira. Uroksia - etenkin yhtä harmaata norjanhirvikoiraa - se alkaa vinkumaan jo hyvissä ajoin, häntä vispaa hullun lailla ja se piippaus... Minkäänlaisesta räyhäämisestä ei tosiaankaan ole tietoakaan. Narttujen kanssa pitää aina pörhistellä ja äristellä vähän, jos haistelemaan ei pääse ja jos pääsee, niin sitten möngitään maata myöten ihan varmuuden vuoksi. Mökillä pitää aina ensimmäisenä näyttää naapurin kultaisellenoutajalle, missä sen paikka on ennen kuin voi leikkiä. Muutenkin Rella on paljon maltillisempi narttujen kanssa, lukuun ottamatta ihan todella tuttuja koiria kuten Rippua, Nellaa ja Riitua.
Käytiin tänään hiihtämässä, Rippukin oli pitkästä aikaa mukana. Sillä koiralla ei juuri ole vauhti hidastunut, vaikka toukokuussa tulee mittariin jo 9 vuotta. Vähän tottelevaisempi ja kuuliaisempi siitä ehkä on tullut, lenkilläkään se ei häivy kilometrin päähän ja sen näkee lenkillä muulloinkin kuin lenkin alussa ja lopussa - itse asiassa Rippu pyörii nykyään suurinpiirtein näköetäisyydellä. Epäilen, että tämän tottelevaisuuden takana on isän tiukka komento tuolle koiralle. Isän kanssa Rippu ei huomioi edes poroja mitenkään, kun on kerran kielletty.
Maanantaina käytiin Rellan ja Riitun kanssa jäällä käveleskelemässä. Riituakin voi siellä pitää irti, kun reppana ei uppoa lumihankeen, katoa näkyvistä tai jää kovin kauas haahuilemaan omien hajujensa kanssa. Tiibetinspanielin maailma on totisesti oman nenänsä ympärillä aika tiiviisti. ;) Toki sylihauva pitää joka kerta herätellä aamupäiväuniltaan lenkille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti