Mentiin autosta ulos ja Tessu oli jonkin aikaa ihan hiljaakin. Katseltiin vähän ympärille ja pikku hiljaa sieltä kidasta alkoi sitä räksytystä irtoamaan taas. Mentiin vielä jonottamaan ilmoittautumiseenkin, ja jonotettiin ihan hyvä tovi kuunnellen sitä räksytystä, kieltäen siitä, yrittäen olla huomioimatta Tessua ja toisaalta taas yritettiin rapsutella sitä, että se malttaisi olla hiljaa. Koko ajanhan sille ei voi tekemistä keksiä, että se pitäisi leipäläpensä ummessa. Lopulta me sitten luovutettiin Henkan kanssa, ei ole mitään järkeä kiduttaa itseään, saatika muita mätsärissä olijoita tuon räksytyksellä. Katseltiin jonkin aikaa yhtä aikaa olleita agilitykisoja ja seurattiin Maijan junior handlerit, mutta sitten lähdettiinkin kotiin.
Mikä siinä onkin, että tuo koira ei vaan osaa rauhoittua? Siinä missä Rella ja Riitu molemmat vain makoilivat rentoina hihnat löysällä, Tessu malttoi hiljentyä ihan pieniksi hetkiksi ennen kuin se taas aloitti levottoman vinkumisen ja räksyttämisen, hihnassa ympäriinsä pyörimisen ja hosumisen. Tessullehan tuo on ihan tyypillistä käytöstä kaikissa uusissa tilanteissa, enkä oikein tiedä, mitä tuolle lähtisi tekemään. Mökillä se vikisee eikä rauhoitu, Oikaraisella se ravaa myös hermostuneesti ympyrää, sama Koskenkylässä vaikka siellä ei olisi sillä hetkellä muita koiriakaan tai ketään muuta kuin me vain kolmestaan. Sellainen se on ollut pienestä asti. Kotona se on rauhallinen kaveri, ihan todella kiltti ja rento. Toivotaan, että ikä tuo vähän muutosta tuohon ikuiseen touhottamiseen!
Pistetään nyt nämä näyttelyt ja mätsärit tauolle ja mietitään, mitä tehtäisiin tuon käytöksen kanssa. Ei sen kanssa mikään nautinto ole mennä yhtään mihinkään tapahtumiin, kun mihinkään se ei asetu eikä rauhoitu. Kuvat viikonlopun Oikaraisen reissulta ja mätsäristä Riitusta. :) Oikaraisella käytiin poimimassa mustikoita ja korjailtiin autoa... Metsäilykaverina ja kotikoirana Tessu on kyllä nykyisinkin ihan mainio. ♥
