Mentiin autosta ulos ja Tessu oli jonkin aikaa ihan hiljaakin. Katseltiin vähän ympärille ja pikku hiljaa sieltä kidasta alkoi sitä räksytystä irtoamaan taas. Mentiin vielä jonottamaan ilmoittautumiseenkin, ja jonotettiin ihan hyvä tovi kuunnellen sitä räksytystä, kieltäen siitä, yrittäen olla huomioimatta Tessua ja toisaalta taas yritettiin rapsutella sitä, että se malttaisi olla hiljaa. Koko ajanhan sille ei voi tekemistä keksiä, että se pitäisi leipäläpensä ummessa. Lopulta me sitten luovutettiin Henkan kanssa, ei ole mitään järkeä kiduttaa itseään, saatika muita mätsärissä olijoita tuon räksytyksellä. Katseltiin jonkin aikaa yhtä aikaa olleita agilitykisoja ja seurattiin Maijan junior handlerit, mutta sitten lähdettiinkin kotiin.
Mikä siinä onkin, että tuo koira ei vaan osaa rauhoittua? Siinä missä Rella ja Riitu molemmat vain makoilivat rentoina hihnat löysällä, Tessu malttoi hiljentyä ihan pieniksi hetkiksi ennen kuin se taas aloitti levottoman vinkumisen ja räksyttämisen, hihnassa ympäriinsä pyörimisen ja hosumisen. Tessullehan tuo on ihan tyypillistä käytöstä kaikissa uusissa tilanteissa, enkä oikein tiedä, mitä tuolle lähtisi tekemään. Mökillä se vikisee eikä rauhoitu, Oikaraisella se ravaa myös hermostuneesti ympyrää, sama Koskenkylässä vaikka siellä ei olisi sillä hetkellä muita koiriakaan tai ketään muuta kuin me vain kolmestaan. Sellainen se on ollut pienestä asti. Kotona se on rauhallinen kaveri, ihan todella kiltti ja rento. Toivotaan, että ikä tuo vähän muutosta tuohon ikuiseen touhottamiseen!
Pistetään nyt nämä näyttelyt ja mätsärit tauolle ja mietitään, mitä tehtäisiin tuon käytöksen kanssa. Ei sen kanssa mikään nautinto ole mennä yhtään mihinkään tapahtumiin, kun mihinkään se ei asetu eikä rauhoitu. Kuvat viikonlopun Oikaraisen reissulta ja mätsäristä Riitusta. :) Oikaraisella käytiin poimimassa mustikoita ja korjailtiin autoa... Metsäilykaverina ja kotikoirana Tessu on kyllä nykyisinkin ihan mainio. ♥
Voi että x) Olin ekaksi silleen, et miten voi olla mätsärireissu ilman osallistumista? Mutta tulikin melko selväksi tekstiä lukiessa:D. Ei voi mitään, mutta jotenkin tuo Tessun luonne niin paljon muistuttaa Isabellan luonnetta. (Koira ja lehmä:D? no ainakin on eläimiä kumpikin). Just tuommonen ihme sähellys päällä, vaikka mitään varsinaista ongelmaa tai selvää aihetta ei olisi. Esim: Isabellan vie ulos laitumelle ja vaikka laitumella olisi muitakin lehmiä, niin kauhee ravaaminen ja laukkaaminen ja huutaminen aidan varttapitkin alkaa välittömästi, kun käännät selkäs ja lähdet kauemmaksi. Oikeesti, jos joku kertoisi mulle mistä tämä johtuu ja mitä vois tehdä, ni vähänkö olisikin tarpeellinen tieto. ""Ei siellä laitumen laidalla nimittäin itse viitsis koko päivää kököttää lehmän seurana. Mutta jos et kökötä, niin kohta jo juoksee yksi lapinlehmä vapaana pihamaalla... Kukaan, siis kukaan muu lehmä meidän navetasta ei käyttäydy vastaavasti (niinku monessa muussakaan jutussa). Kaikki muut on niin rentoja laiskoja perus lehmiä. Mutta sitten on Isabella, joka häslää ja touhottaa vaikka olisi +32 astetta lämmintä ja viimesillään kantavanakin?! Tessu vaikuttaa kans vähän ton tekstin perusteella samanlaiselta. Kutsuisin näitä tämmösii tapoja niiksi "pinttyneiksi tavoiksi", joille on melko vaikeeta tehdä mitään, ellei eläin itse hoksaa että pääsee helpommalla jos vain lopettaa... Koiralle ehkä ennemminkin sais jotain tapoja koulittuu kärsivällisyyden ja ajan kanssa, mutta mitäpä tekisit lehmälle?:D Isabella on oikee ongelma noitten laidunjuttujen kanssa, minkä pitäs nimenomaan olla se kaikkein yksinkertaisin juttu. Mieti: hihnassa niin nätisti kulkee, mutta kun jättää laitumelle, niin sekoaa täysin xD. Uskon kyllä, että aika varmasti tekee tehtävänsä Tessun käytöksen suhteen. En ois vaa ikinä uskonu, et tuommone nallen näkönen hauva ois semmone riiviö:D Oho, no nyt tuli kyl ennätyspitkä kommentti!
VastaaPoistaHaha, mahtava kommentti! :D En tiiä, miten sen sais rauhottumaan. Ehkä jos keksis jotain mukavaa tekemistä sinne? Mistä lehmät tykkäis tai Isabella? Tai tuollainen nirso lapinkoira.... Jos Tepsunkin sais vaikka syömään luuta ihan rauhassa/jotain muuta yhtä rauhallista tekemistä mätsäripaikalla, niin ehkä se pikku hiljaa asettuis... En oikeen itekkään keksi mitään hyvää keinoa, mutta toivon vaan, että tuo aika auttaa.
PoistaPysyiskö Isabella paremmin jossakin narun nokassa vaikka vähän lähempänä ihmisiä kuin mitä muut eläimet on? Sulla on eroahdistunut lehmä siellä, jos tiiät mitä se meinaa koirilla. ;D
Yksi, mikä meillä voisi meillä toimia, olisi tietysti se, että aluksi mentäisiin vaan mätsäri-/näyttelypaikan lähelle kattelemaan ja opeteltaisiin siellä syrjemmässä sitä rauhallista käytöstä ja sitten pikku hiljaa mentäis lähemmäs muita, kun nuo koiralaumat aiheuttaa tuollaisen sähläämisen. Ja Isabellan kanssahan voisi kokeilla sitä, että pistät sen aitaukseen ja sitten jäät siihen vähän matkan päähän touhuilemaan jotain, niin että se näkee sinut. Sitten pidennät välimatkaa aina vaan sen verran, että se pysyy rauhallisena. Jonkin ajan kuluttua voisi varmaan mennä jo vähäksi aikaa kokonaan pois sen näkyvistäkin ja sitten pidentää sitäkin aikaa. Päästät sen sitten aitauksesta pois, kun olet tämmösen "koulutustuokion" suorittanut. Vaatisi tietysti aika paljon kärsivällisyyttä ja aikaa, mutta voisi toimia!
Ennätyspitkät jatkuu... :D
Hei! Toivottavasti et pahastu tästä kommentistani, vaan luet sen ajatuksen kanssa läpi miettien, voisiko tässä olla jotain totuudenperää. Tarkoitukseni ei ole syytellä ja osoitella sormella vaan auttaa ymmärtämään, mistä jotkin hankaluutenne Tessun kanssa ehkä voivat johtua, ja sitä myöden ehkä auttaa myös niiden ratkaisemiseen.
VastaaPoistaOlen moneen kertaan miettinyt tätä blogiasi lukiessa, että sinulla on ehkä ollut jonkun verran vääränlaiset ennakkodotukset jo rotua valitessa ja nyt edelleen sitten Tessun kanssa. Labradorinnoutaja ja suomenlapinkoira on monessa suhteessa hyvin erilaisia rotuja, mutta kirjoitustesi perusteella tuntuu, että odotat silti Tessulta samanlaista käytöstä ja olemusta kuin perheesi labradoreilla on. Labradorit ovat jalostuneet metsästyskoiriksi, jotka yhdessä metsästäjän kanssa odottavat, odottavat ja odottavat riistaa näkyville, ja sittenkin vielä odottavat, kunnes riista(lintu) on ammuttu ja koira pääsee noutotöihin. Metsällä niitä voidaan käyttää myös useampaa kerrallaan, ja kun yksi pääsee työhön, muut vain odottavat ja odottavat omaa vuoroaan. Labbiksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta siis itse noutamisen lisäksi paljon on pelkkää odottamista, jonka vuoksi monella niistä on edelleenkin hyvin selvä on/off-vaihde ja rauhoittumisen taito paikasta (ja opettamisesta/opettamatta jättämisestä) riippumatta. Labbis ei tarvitse työssään ääntä, päinvastoin metsällä ääntely on suuri virhe, jonka vuoksi ne usein ovat melko hiljaisia koiria. Labbisten metsästyskäyttö myös sisältää vahvaa yhteistyötä ihmisen kanssa, joka ominaisuus myöskin näkyy niiden luonteessa arjessakin.
Lapinkoira on alkujaan metsästys-, vahti- ja poropaimenkoira. Nämä kaikki käyttötarkoitukset vaativat kykyä itsenäiseen työskentelyyn, väliin etäälläkin omistajastaan. Epäsosiaalisuus ihmisiäkin kohtaan on ollut pihavahdilla ihan toivottu luonneominaisuus, samoin haukkuminen, jota koira käyttää myös poroja paimentaessaan. Koiran on täytynyt olla valpas ympäristönsä tarkkailija.
Vaikka lapinkoirien luonnetta on jalostettu alkuaikoja seurakoiramaisemmaksi, on niistä vielä nähtävillä näitä alkuaikojenkin luonnepiirteitä ja ominaisuuksia runsain mitoin. Näistä lähtökohdista lähtien on selvää, että jos lapinkoiralle on luontaista käyttää ääntään, ja mikäli ei halua, että siitä tulee yleinen räksöttäjä, on sitä johdonmukaisesti pennusta asti opetettava hiljaiseksi. Sama pätee yhteistyöhön omistajan kanssa, rauhoittumiseen, toisten koirien kohtaamiseen jne., ne kaikki on opetettava koiralle, se ei osaa niitä syntyjään. Pennun pitää tehdä ihmisten kanssa toimiminen ja heidän kuuntelunsa mielekkääksi ja kannattavaksi, ja pennun kanssa pitää käydä monissa erilaisissa paikoissa sekä opettelemassa kaunista käytöstä että rauhoittumista. Moni lapinkoira, varsinkin urokset, vaativat myös omistajaltaan napakkaa ja selkeää toimintaa, sillä epävarma tai "hentomielinen" omistaja ei ole koiran mielestä riittävän vakuuttava saamaan käytöstä muuttumaan.
Yritän siis sanoa, että ehkä ette tulleet ajatelleeksi, että lapinkoiran kanssa olisi pitänyt jo pennusta asti selkeästi käydä läpi haluttuja toimintamalleja ennen kuin se keksii itse ihmisen kannalta epämieluisempia vaihtoehtoja toimia. Jos haluat päästä Tessun kanssa eteenpäin, niin mieti ensin, miten haluat sen missäkin tilanteessa käyttäytyvän ja miten voit sille kyseiset asiat opettaa. Pelkkä kieltäminen ei opeta koiralle miten sen tulisi käyttäytyä, vaan se nimenomaan se haluttu käytös pitää opettaa koiralle.
Terveisin "raisumaisu", joka ei uskaltanut kirjoittaa omalla nimellään, koska ei tiedä, millä mielin tämän viestini otat vastaan, mutta joka toivoo, että pettymyksen sijaan lähtisitte uusilla mielin eteenpäin Tessun koulutuksessa. :)
Vastaan tähän kommenttiin ihan omalla postauksella. :) Ihan asiallisia pointteja ja erittäin asiaa.
Poista