Kehittyäkseen täytyy tehdä virheitä

Viisastumme useammin epäonnistumisista kuin menestyksestä. Kun ymmärrämme, mitä emme halua tehdä, opimme, mitä haluamme tehdä.— Kirjailija Samuel Smiles (1812-1904)

 Sain blogiini pitkän ja erittäin asiallisen kommentin raisumaisu -nimimerkillä olevalta henkilöltä, jossa hän sanoi mm. näin: "Olen moneen kertaan miettinyt tätä blogiasi lukiessa, että sinulla on ehkä ollut jonkun verran vääränlaiset ennakkodotukset jo rotua valitessa ja nyt edelleen sitten Tessun kanssa." Ajattelin sitten vastata tähän kommenttiin oikein kunnolla, etenkin, kun minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa vähän tämän tyyppisestä aiheesta. Joten, täältä tulee.

Lapinkoira on täysin erilainen rotu kuin labradorinnoutaja, tai vaikkapa minun ensimmäinen koira, sekarotuinen labbiksen, saksanpaimenkoiran ja karhukoiran sekoitus Rippu. Eniten yhtäläisyyksiä löydän Jekun (lhasa apso) ja Tessun väliltä, molemmat hyvin kiihkeitä ja itsenäisiä koiria. Tiesin, että lapinkoira on erilainen kuin labbis, ilman muuta, ja sitä halusinkin. Rella on aika pehmeäluonteinen koira, se on kuin ihmisen mieli, hyvin nöyrä ja kiltti, mutta epävarma ja arka, ja stressaa helposti kaikenlaisia asioita. Labbisnartuilla on aika paljon taipumusta tuon tyyppiseen luonteeseen, ja halusimme Henkan kanssa molemmat jotain muuta. Ihastuimme tuttujen lapinkoiriin, mm. Annin Riskuun. Kuitenkin Tessu on aika erilainen kuin tuttavapiirin muut lapinkoirat, se ei esimerkiksi ole erityisen ahne, mikä ei tee koulutuksesta erityisen helppoa.

Lapinkoira on alkuperäiseltä käyttötarkoitukseltaan poropaimen, jonka tulee ollakin hieman kovaluontoinen tapaus ja kyetä itsenäiseen työskentelyyn. Äänenkäyttö on sille hyvin tyypillistä, samoin ketterät liikkeet, ympäristön jatkuva huomiointi ja nopea reagointi. Tessukin käyttää ääntään niin vahtimiseen kuin leikkiessä toisten koirien komentamiseenkin, se myös mielellään vaatii ihmisiltäkin huomiota haukkumalla. Jos epäsosiaalisuus on ollutkin joskus toivottu luonneominaisuus, ei Tessulta sellaista löydy. Se on ylitsevuotavan ystävällinen kaikille ihmisille, kun vain ehtii niitä huomata muulta kouhotukseltaan. ;)

Sitten tähän meidän koulutuspuoleen, missä onkaan menty vikaan? Äänenkäytön suhteenhan Tessu on kotioloissa ja lenkkeillessä hyvin hiljainen koira. Se ei kotona kerrostalossa päästä pihaustakaan, eikä esimerkiksi vahdi ympäristöään ollenkaan. Se ei edes puhahda rapusta kuuluville äänille. Sen asian suhteen ollaan onnistuttu mainiosti. Sen sijaan Tessu käyttää mielellään ääntä muiden koirien kanssa leikkiessä ja yrittää sillä saada toiset koirat reagoimaan itseensä, mikä on ihan hyväksyttävää ja kuuluukin koiralle. Ikävä kyllä se kerjää räksyttämällä huomiota myös ihmisiltä, koska se tietää tasan tarkkaan, että haukkumalla se saa minut hermostumaan ja kieltämään sitä. Räksyttämisestä seuraa siis jotain tapahtumia, eli jotain tekemistä tylsään näyttelyssä seisoskeluun. Kierrehän on näin ollen valmis. ;)

Toinen juttu, missä ollaan menty täysin metsään, on se, että ei olla ajoissa opeteltu muiden koirien kanssa rauhoittumista. Ehei, me ollaan käytetty Tessua riekkumassa pentutreffeillä ja koirapuistossa, oikeastihan meidän olisi pitänyt tehdä jotain ihan muuta - meidän olisi pitänyt jättää leikkimiset ja riehumiset tuttujen koirien kanssa leikkimiseen, ja sen sijaan mennä vaikkapa koirapuistojen läheisyyteen opettelemaan rauhoittumista ja omistajan huomioimista, yhteistyötä meidän kesken. 

Tähän rauhoittumisongelmaan suurin syy on ehdottomasti se, että meillä molemmilla on kokemusta ihan toisentyyppisestä ongelmasta koirien kanssa.  Rella ja Nella on molemmat olleet epävarmoja vieraiden koirien ja ihmisten kanssa, joten ilman muuta ajatus oli, että tämän koiran kanssa me käydään vaikka missä, että se saa kokemuksia muista koirista eikä ainakaan rupea pelkäämään mitään. Eipä vaan tultu ajatelleeksi ajoissa, että nimenomaan tämän koiran kanssa olisi pitänyt alusta asti opetella määrätietoisesti rauhallista käytöstä eikä mitään riekkumisia. ;)

Tämäkin koira opettaa meille molemmille ihan uudenlaisia juttuja ja Tessun kanssa tehdään jatkuvasti kovasti töitä näiden juttujen korjaamiseen ja sen eteen, että sen kanssa vielä jonain päivänä voidaan lähteä koiratapahtumasta hyvillä mielin, kun koira oli rauhallinen ja päivästä jäi koiran käytöksen puolesta hyvä fiilis. Erilaiset ja erirotuiset koirat vaatii omistajaltaan aivan erilaista käytöstä ja erilaista suhtautumistapaa asioihin. Edes samanrotuiset koirat eivät ole aina läheskään samasta puusta veistettyjä. Jokainen koira opettaa omistajalleen uusia asioita ja jos jotain, niin ongelmanratkaisukykyä koirankoulutus vaatii. Tessu on totisesti jotain ihan muuta kuin labbikset tai beaglet, se ei ole ahne, pehmeäluonteinen tai erityisen miellyttämisenhaluinen, mutta se on rohkea, sosiaalinen, avoin, taistelutahtoinen, leikkisä ja rakastettava turrikka.

Tänään käytiin ryhmänäyttelyssä opettelemassa juurikin tätä rauhallista käytöstä ja katsomassa Tessun siskoja ja kasvattajaa. Hakeuduttiin sivummalle ja kielsin määrätietoisesti, mutta hyvin rauhallisesti jokaisesta haukahduksesta ja komensin Tessun istumaan tai makaamaan. En alkanut ns. huutamaan sen kanssa kilpaa, vaan komensin sen vain maahan ja kielsin haukkumisesta, sekä rapsuttelin rauhallisesti, kun se totteli. Aika tehokas ja toimiva keino muuten. Tänään päästiinkin näyttelystä lähtemään oikein hyvillä mielin ja ilman korvissa soivaa räkytystä. ;) Kyllä tämä tästä, kun keksii sopivat keinot tämäntyyppisen koiran koulutukseen. Koirankoulutuksen ehdottomasti parhaita ja palkitsevimpia juttuja on nämä tällaiset onnistumiset. 

Ehkä Tessusta on tullut valitettua aika paljon ja tuskailtua sen ongelmien kanssa, mutta kyllä tämä elämä sen kanssa jatkuvasti helpottuukin. Vaikeuksia/haasteita on ehdottomasti tuottanut Tessun erilaisuus aiempiin koiriin verrattuna, mutta myös se, että viime syksy oli mulle itselleni ystävän ja kaverin kuolemien seurauksena erittäin rankka. Nyt kuitenkin mennään päivä päivältä parempaan suuntaan, kun on alkanut tämä yhteistyö Tessukan kanssa sujumaan hieman paremmin ja miekin alan ymmärtää paremmin tuota meidän turrikkaa. ;) Rotuvalinta ei missään nimessä ole ollut väärä, koira vain ihan aiempia erilaisena yksilönä haastava. Yhdelle terrieri on helppo, toinen ei ikimaailmassa pärjäisi sellaisen kanssa eikä edes voisi kuvitella itselleen sellaista. Sama pätee ihan jokaiseen rotuun, myös tähän lapinkoiraan, joka yleisesti ottaen on varsin leppoisa ja helppo rotu.