Tessun kastrointi, plussat ja miinukset

Meidän rakas pönttöpäähän kastroitiin lokakuussa. Sitä päätöstä ei ole tarvinnut katua, vaikka itse kastrointi ei mennytkään ihan putkeen. Kastroinnista ja sen komplikaatioista toipumiseen meni aikansa, mutta mitään valitettavaa siinä ei ole.

Ennen kastrointia ainakin nämä asiat raivostutti:
- se lussutti narttujen pissoja
- se ei kyennyt leikkimään narttujen kanssa, vaan jatkuvasti oli vain nylkytys mielessä.
- se vikisi ja söi seiniä, kun jollakin nartulla lähistöllä oli juoksut
- se ei kuunnellut juuri mitään
- se oli hyvin itsenäinen möllöttäjä, joka ei meidän seuraa suuremmin kaipaillut
- se rähisi uroskoirille

Kastroinnin jälkeen hyvinä puolina on mm. seuraavat:
- pissojen lussutus loppui
- Tessun kanssa pystyy treenaamaan
- Tessu pystyy keskittymään ja kuuntelemaan
- turha levottomuus on poissa
- turhat rähinät on jääneet vähemmälle, tosin veriviholliset on verivihollisia ja sillä siisti.
- se on seurallinen ja hakee huomiota
- Tessu tulee myös rapsuteltavaksi
- lenkkeily on lenkkeilyä eikä taistelua pissojen lussuttamisesta
- turha stressaaminen jäi pois
- ruoka kelpaa

Ainoa huono puoli on hieman huonontunut karvanlaatu. Tosin, kun hyvin karkeasta lähdettiin, niin on se edelleenkin ihan hyvä. Nyt ei myöskään tarvitse stressata sitä, milloin Rellalla, Satulla, Riitulla, Nellalla tai Riinalla on juoksut, vaan voidaan tulla ja mennä minne tykätään, eikä kenenkään tarvitse kestää kiimaista lapinkoiraa. Tavallaan on vähän sääli, että se on nyt kastroitu, mutta kun elämä on niin paljon helpompaa ja stressittömämpää, niin kyllä se kannatti.

Ihana talvi tulee!

Tuossa kuvassa on näkymä meidän makuuhuoneen ikkunasta sunnuntaiaamuna! Yksi parhaita asioita tässä kämpässä on nämä maisemat, mitkä täältä on. Rakastan talvea, lunta ja pakkasta, eikä tällainen näkymä aamulla voi muuta kuin vetää hymyn korviin asti! Kävin koiruuksien kanssa käveleskelemässä Kirkkolammen ympäri, molemmat käyttäytyi niin hienosti.

Tessu on toipunut kastroinnistaan todella hyvin. Pissojen lipittäminen, tyhjänpäiväinen vinkuminen ja korvattomuus on ihan mennyttä aikaa. Tyttöjen kanssa voi leikkiä ja nykyään ohitukset sujuu hienosti, kun Tessu malttaa keskittyä muuhunkin kuin narttujen hajuihin. Nykyään Tessu pystyy kuuntelemaan hyvin, vaikka joku toinen koira menisi ohikin ja sen myötä ne vähätkin rähinät on totisesti loppuneet.

Halilla on menossa jonkinlainen mörkökausi, vähän kaikki on pikkuisen jännää, mutta sitten toisaalta se on tosi reipas ja leppoisa luonne. Kävin mummon ja ukin luona sen kanssa, ja siihen ihastui kaikki. Hali kävi sievästi tervehtimässä jokaisen, kerjäsi keittiössä makupaloja ja silppusi yhden sanomalehden aikansa kuluksi. Se on vaan yleisolemukseltaan sellainen leppoisan rauhallinen toisin kuin Tessu, joka on aina ollut vähän sellainen hermostunut ja vilkas vaeltaja, joka tarkkailee jatkuvasti ympäristöä ja säntäilee sinne tänne. Fiksu tyttö kaiken kaikkiaan, ja niin mahdottoman sievä. ♥

Pentutreffeilläkin käytiin, siellä oli nyt paljon parempi meno kuin aiemmin. Pentutreffit oli ohjattuna, jolloin ensin rauhoituttiin, sitten leikittiin noin 5-10 minuuttia, käytiin tauolla, leikittiin taas ja rauhoituttiin lopuksi. Kouluttaja oli pentujen kanssa aitauksessa ja puuttui mm. liian rajuihin leikkeihin. Tämä systeemi on paljon parempi kuin se, että pennut vaan heitettäisiin aitaukseen painimaan keskenään ilman mitään välirauhoittumisia tai osaavaa kouluttajaa. Leikistä tulee helposti sellaista väsynyttä ärinää ja se rauhoittumisen opettelu unohtuu kokonaan, jos niiden annetaan leikkiä keskenään lähes tuntikin yhteen menoon...

Nyt kun pakkasta on ollut 10 astetta, on Hali tarvinnut jo villapaitaa päällensä, se hytisee todella kovasti jo näillä asteilla ja huomiseksi on luvattu 16 pakkasastetta. Talveksi sille pitää ehkä hankkia vielä takki päälle, ei taida villapaidat enää kovemmilla pakkasilla riittää. Hali on vielä lyhytkarvaisempi kuin Julle aikanaan tai Riina ja sen muut jälkeläiset.

Jäniksistä Hali ei vielä ole suuremmin innostunut, mutta nenä käy koko ajan ja metsässä vauhtia piisaa, joten eiköhän se siitä viimeistään ensi syksynä, kun ikää ja varmuutta on enemmän. Meillä ei tämän asian kanssa ole kiire. Ylipäänsä Halin kanssa ei ole juuri mistään stressattu, ei ole räpsitty kasvukuvia eikä hoppuiltu minkään asian kanssa.

Ei mennyt ihan niinku piti...

Taidan palata takaisin tänne tuttuun ja turvalliseen bloggeriin, tutun ja turvallisen toheltajat-osoitteen taakse. Lopetan ehkä tuon kuvat.fi -palvelun maksamisen vaikkei se ihan hirveän kallis olekaan, mutta ehkä vähän turha... Meillä koira-arki tuntuu tällä hetkellä vähän raskaalta. Hali nyt alkaa pikku hiljaa oppimaan sisäsiisteyden saloja, viime yönäkään ei tarvinnut käyttää sitä ulkona ollenkaan, mutta virtaahan siinä on kuin pienessä kylässä. Henkka on kyllä kiitettävästi treenannut sen kanssa ohituksia, peruskäskyjä ja kaikkea muutakin, oikein fiksu pieni beagle siitä vielä kasvaa. Sen sijaan tuo meidän Tessu...

Kerroin Tessun kastrointisuunnitelmista joskus keväällä jo, ehkä jo viime talvena. Nyt se sitten tehtiin viime perjantaina, mutta leikkaus ei mennyt ihan niin kuin piti. Tai sanottaisiinko niin, että leikkaus kyllä onnistui, mutta ilmeisesti lanka aiheutti jonkinlaisen tulehdusreaktion. Kivespussien alue turposi mahdottomasti ja haava alkoi vuotamaan. Jouduin sitten kiikuttamaan Tessun perjantai-iltana päivystykseen uudestaan leikattavaksi. Kävi vielä niin heikosti, että meidän oman auton avaimet oli Henkalla Haaparannan reissulla mukana ja mie yksin koirien kanssa kotona. Ei auttanut kuin laittaa työautoon eli vuokra-autoon peittoa suojaksi, molemmat koirat kyytiin ja kohti eläinlääkärin päivystystä. Onneksi päivystys oli tällä kertaa Rovaniemellä eikä Ranualla. Olin itse leikkauksena apuna, kun eläinlääkäri putsasi leikkaushaavaa, otti niitä reaktioita aiheuttaneita langanpätkiä haavasta pois ja kaivoi sieltä verihyytymiä. Uudet langat ei aiheuttaneet mitään reaktioita onneksi, mutta toipuminenhan on nyt melko työläs homma, kun haavaa on ränklätty kunnolla ja se on päässyt tulehtumaan.

Ensin haava vuosi verta ja kudosnestettä pari-kolme päivää, meinasin olla jo melko tuskassa sen kanssa, mutta onneksi vuoto lopulta loppui. Itse leikkaushaava on ihan hyvin parantunut ja punertavatkin kohdat tikkien ympäriltä jo vaalentuneet, mutta turvotusta on edelleen ja pallien alue melko kipeä, kun se on käytännössä yksi iso turvonnut mustelma... Vaalentunut on onneksi sekin nyt parin päivän aikana. Öisin Tepsu kitisee, kun sopivaa asentoa ei löydy ja kaulurikin haittaa elämää ihan hirveästi. Tein omista lörpähtäneistä alushousuista Tessulle pöksyt suojaamaan leikkaushaavaa ulkoillessa. Vähän on tullut ihmetteleviä katseita, mutta kukaan ei ole uskaltautunut kysymään, että miksi koiralla on violetit (värikin vielä...) housut ulkoillessa. :D

Ensi maanantaina on tikkien poisto, mutta luulen, että senkin jälkeen tuo on vielä vähän toipilas, koska mustelmathan ei ihan hetkessä eikä kahdessa parane, vaikkei tulehdusta olisikaan. Saa nähdä päästäänkö mökille Tessun kanssa ensi viikolla vai lähteekö Henkka viettämään syyslomaansa kahdestaan Halin kanssa.

Että se siitä pienestä rutiininomaisesta leikkauksesta, joka hoituu tuosta noin vain vasemmalla kädellä ja paraneminenkin tapahtuu suorastaan hetkessä. Ei hoidu, eikä tapahdu. Joskus voi käydä näinkin, mutta onneksi meillä sentään on vielä koira, voihan näinkin pienessä leikkauksessa tulla sellaisiakin komplikaatioita, ettei koiraa enää olisikaan. Kyllä tuntuu Tessu taas entistä rakkaammalta muruselta. Pankkitili tässä touhussa kevenee kyllä kummasti, mutta eihän se auta kuin hoitaa turrikka kuntoon.

Myös Halia jouduttiin käyttämään eläinlääkärillä paikattavana, kun sen suuri korva jäi Tessun hampaiden väliin keppileikeissä. Tuli sitten repale korvaan ja eläinlääkäri yritti liimailla sitä, ei se kyllä pysynyt, joten pienen pieni repale siihen nyt jää.

Meitä voi muuten seurailla instagramissakin, minun tunnus on @elinannk ja Halilla on ihan oma @halithebeagle -tunnus! :)