Tessun kastrointi, plussat ja miinukset

Meidän rakas pönttöpäähän kastroitiin lokakuussa. Sitä päätöstä ei ole tarvinnut katua, vaikka itse kastrointi ei mennytkään ihan putkeen. Kastroinnista ja sen komplikaatioista toipumiseen meni aikansa, mutta mitään valitettavaa siinä ei ole.

Ennen kastrointia ainakin nämä asiat raivostutti:
- se lussutti narttujen pissoja
- se ei kyennyt leikkimään narttujen kanssa, vaan jatkuvasti oli vain nylkytys mielessä.
- se vikisi ja söi seiniä, kun jollakin nartulla lähistöllä oli juoksut
- se ei kuunnellut juuri mitään
- se oli hyvin itsenäinen möllöttäjä, joka ei meidän seuraa suuremmin kaipaillut
- se rähisi uroskoirille

Kastroinnin jälkeen hyvinä puolina on mm. seuraavat:
- pissojen lussutus loppui
- Tessun kanssa pystyy treenaamaan
- Tessu pystyy keskittymään ja kuuntelemaan
- turha levottomuus on poissa
- turhat rähinät on jääneet vähemmälle, tosin veriviholliset on verivihollisia ja sillä siisti.
- se on seurallinen ja hakee huomiota
- Tessu tulee myös rapsuteltavaksi
- lenkkeily on lenkkeilyä eikä taistelua pissojen lussuttamisesta
- turha stressaaminen jäi pois
- ruoka kelpaa

Ainoa huono puoli on hieman huonontunut karvanlaatu. Tosin, kun hyvin karkeasta lähdettiin, niin on se edelleenkin ihan hyvä. Nyt ei myöskään tarvitse stressata sitä, milloin Rellalla, Satulla, Riitulla, Nellalla tai Riinalla on juoksut, vaan voidaan tulla ja mennä minne tykätään, eikä kenenkään tarvitse kestää kiimaista lapinkoiraa. Tavallaan on vähän sääli, että se on nyt kastroitu, mutta kun elämä on niin paljon helpompaa ja stressittömämpää, niin kyllä se kannatti.