Olen tosiaan käynyt Tessun kanssa hiihtelemässä kaupungissakin, mutta sen kanssa yksin hiihtäminen on melkoista taistelua. Sen mielestä pelkkä juokseminen on tylsää, tiedättekö sillä tavalla ihan todella tylsää. Niinpä se roikkuu hihnassa, kantaa hihnaa, kiskaisee välillä vähän niinku minun iloksi ja loppumatkan se lähinnä löntystelee perässä niin, että mie saan vetää sitä.
Kunnostahan se ei missään nimessä ole kiinni, energiaa riittää monesti vielä kotiin tullessa lammen ylityksessä moneen spurttiin vaikka takana on 5km ihan reipasta menoa. Päästän sen hihnan monesti vyöstä irti tuossa lammella, niin se saa vielä päästellä viimeisiä höyryjä ja mie saan hiihtää rauhassa kiskomatta halutonta koiraa perässä. Tessu tarvitsee kirittäjän, että se viitsii juosta, mutta koska sitä ei ole tulossa, niin me hiihdellään jatkossakin näin. Joku kurssi voisi tietysti myös tehdä hyvää.
Viikonloppuna suunnataan ihan varmasti Oikaraiselle ja metsään, siellä tuo saa toikkaroida ihan omaan tahtiinsa ja mie omaan tahtiini (tai huhkia Henkan perässä siinä määrin, mitä raskaus antaa periksi). :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti