Ensinnäki ollaan koitettu treenailla tokojuttuja. Hankaluus piilee siinä, että mulla ois intoa treenata, mutta Ripulta loppuu into kesken. Miten yllättävää... :D Kun sen kanssa treenaa liikaa, se väsähtää eikä jaksa tehdä mitään kunnolla. Voi tylsyys siis. Jekun motivoiminen on ylivoimaista, jos sitä kiinnostaa joku muu asia enemmän. Sitä ei kiinnosta lelut ja ruoka nyt on aivan yhdentekevää.
Ollaan pyöräiltykin. Ripun kanssa käytiin 20 kilsan lenkki mummolassa ja takasin, välillä oli tunnin lepotauko. Mennessä saatiin ensimmäiset 4 kilsaa mennä ihan kohtalaista vauhtia, piti jopa jarrutella välillä, mutta sitten vauhti hiipui ja hiipui... Vannoin, että sai olla viimeinen kerta kun lähdin hidastelemaan Ripun kanssa, mutta tuskin se viimeiseksi jää. ;) Jekun kanssa ollaan menty lyhyempiä matkoja, mutta aina lujaa. Jekku antaa juostessaan aina kaiken vauhtinsa ja Rippu ei sen matkassa edes pysy. Se kun on lönkyttelijäluonne.
Ei sitten ilmoitettu Jekkua Oulun näytelmiin. Alkoi tuntumaan turhalta, kun sen kanssa on niin kiva kulkea metsissä ja joella ja muuallakin, mutta turkkia tulee aina kuitenkin varottua. Sen menestyskin on vähän niin ja näin, kun se purenta... Ehkä me jätetään viralliset näytelmät muille ja poistutaan hiljaa takavasemmalle. Jekulta lähtee ehkä mahdollisesti turkki juhannuksen jälkeen, kun ollaan näytelmät näytelty. Myös Jekun leikkaamista on suunniteltu, mutta se nyt oli toistaiseksi vain ajatus.
Kävin viikonloppuna myös kattelemassa ja kuvailemassa Saaraa ja Tuikea agilitykisoissa... Olishan se kiva harrastus, mutta sellaiseen sopiva koira puuttuu! Jekusta löytyisi varmasti vauhtia ja intoa, mutta sitä on huono pitää irti, kun se ei pidä muista uroksista lukuun ottamatta Anselmia ja hajut vie miestä... Ehkä jätetään nuo suuremmat harrastustoiveet sitten sille seuraavalle koiralle, jonka rotua on paha sanoa.
Käytiin vanhalla talollakin pyörähtämässä. Voi jos tuonne voisi jäädä ikuisesti asumaan! Harmi vain, että jos (todennäköisesti kun...) voimalaitos rakennetaan, häviää kaikki kauniit maisemat veden vallatessa joka paikan. Muistot vaan jää. Kuvia pitää ottaa sitten senkin edestä. Eikös vain... Niitä saa nyt muutkin katsella.
Joku kysyi...
...mitä mie haluan...
... tai toivon elämältä?
Sehän olikin vaikea ja iso kysymys.
Kun tietäisi edes, mitä tapahtuu suoran toisessa päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti