Ollaan pari kertaa eksytty Rellan kanssa metsälammelle keskellä yötä, kun niin on vaadittu. ;) Eli vähän niinku oppaana olin varsinkin jälkimmäisellä kerralla. Ei olis poika muuten osannu lammelle/järvelle ainakaan kovin helposti. Rella meni ja ihastu ihan täysin ja himmaili vain Juhanin jaloissa koko ajan, vähän riesaksikin asti, meinas suohon uppoaminen olla lähellä kun pöhkö labbis tahto pyöriä jaloissa. Juhanin kaverina olis tarkotus joskus lähteä metsällekin sitten... Mutta saapa nähdä tuon Relpsun kanssa. ;)
Käytiin eilen Rellan kanssa agilitykisoissa katsomassa ja kuvailemassa. Rella olis tahtonu radalle kans pitämään hauskaa, kun muillakin oli. Hieman hankalaa oli kuvata radalla olevia koiria, kun sai koko ajan vahtia Rellaa, että se ei tee äkkisyöksyä kehänauhan toiselle eli väärälle puolelle. Tuike (edelleen kaverin bordercollie) tekikin sitten hienon nollaradan lopuksi, kun oltiin jo 6 tuntia kentällä seisoskelua harrastettu. Illalla käytiin vielä järvellä sellainen kevyt 4½ tunnin reissu kävelemässä, oli kyllä niin koira kuin omistajakin ihan poikki tuon päivän jälkeen. Tänäänkin tuntu olevan vähän toipumispäivä, kun Rellakin nukkui jatkuvasti, illalla se sitten virkosi ja rupesi kiertelemään ympärillä, josko johonkin lähdettäisiin...
Huomenna olisi ohjelmassa paritkin lakkiaiset, mie vain inhoan juhlia, joten kurjempi päivä edessä. :D Ehkä illalla on sitten hauskaakin, kun mennään kavereiden, parhaiden sellaisten kanssa. :)
Rellan kanssa pitäisi treenata ahkerasti kaikenlaista, uimista varsinkin, mutta eiköhän se tästä kesän mittaan innostu ja onnistu paremmin kun itekin viihtyy joessa pidempään, jolloin sinne veteen kehtaa nakata muutakin kuin risuja, joiden hakeminen ei ole niin välttämätön pakko...
Koirakuume on kurja asia. Mielessä pyörii kuva kahdesta noutajasta, jotka voi sitten yhdessä kivasti leikkiä irti ja räpiä tuolla joessa/lammessa/järvessä. Yksinään tuo näyttää vähän tylsältä touhulta. Järki kyllä sanoo, että neljässä koirassa on enemmän kuin tarpeeksi, mutta kun tuo Rellakin on ollut niin hirmuisen helppo koira tähän 10½kk ikään mennessä... Se vain kulkee mukana nätisti, hiljaa ja kiltisti eikä sen kanssa ole pahemmin tarvinnut riidellä asioista, tosin ei sitä intoa sitten löydykään oikein millään eikä mihinkään (paitsi koirakavereihin). :D Se on lisäksi helppo ottaa mukaan, kun se käyttäytyy aina hyvin.
Onneksi asun kotona ja onneksi on jarruna tuo äiti, joka ei halua edes kuulla mistään enemmistä koirista. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti