16-viikkoinen Tessu...

...on ihana. Karva on alkanut kasvaa pituutta, selän päällä näkyy välillä sellainen hauska irokeesi niistä kiiltävistä aikuiskarvahapsuista, häntä muuttuu puuhkaksi ja turkki on paksu kuin mikä. Ja koko koira niin hieno. ♥ Tepsukka osaa edelleenkin istua, mennä maahan, antaa tassua, tulla luokse ja seistä. Seuraamista ja muiden koirien ohittelua opetellaan kovasti. Äänenkäyttöä opetellaan myös hillitsemään.

Vauhtia ja energiaa on enemmän kuin tarpeeksi. Epäilen vahvasti, että tuolla otuksella on joku adhd-juttu tai jotain. On se välillä ihan mahdoton otus ja etenkin Oikaraisella tuntuu, että järki lähtee. Kotonahan se niinkin menee, mutta siellä tapahtuu kai liikaa pienen koiran mielestä... Huoh. Mikä näitä minun elukoita vaivaa. Ripusta lähtien ja kissaa myöten kaikki on olleet enemmän tai vähemmän ylivilkkaan oloisia alle vuoden ikäisinä. Mutta jospa tuo tuosta, niinhän ne kaikki muutkin.

Käytiin taas mummolassa ja Körkönperälläkin, ja tuli näpsittyä taas muutamia kuvia Tessusta. Kyllä olisi ihanaa asua tuollaisessa paikassa peltojen keskellä ja joen lähellä. Ainakin kaupunkilaiskoira on onnesta soikeana, kun on niin paljon tilaa juosta. Itselläkin sielu lepää kaiken tuon avaruuden ja vihreyden keskellä. :) Aah. Ehkä joskus vielä. Tosin tämä ihanan siisti kaupunkilaiskoira, joka ei tykkää kastella tassujaan, kävi pyörimässä lehmän sonnassa. Mmmm, kuinka ihanaa. :D