Ostin itselleni fb-kirpparilta uudet sukset ja monot, joten pitihän niitä päästä testaamaan. Isä laittoi sukset kuntoon ja mie sitten kävin eilen Tessun kanssa hiihtämässä Lapinvaarassa, joka sijaitsee minun mummolan lähellä. Se on yksi Rovaniemen lähiympäristön korkeimpia vaaroja ja aika jyrkkä verrattuna moneen muuhun. Vaaran päällä on postilaatikko, jossa on vihkonen, johon voi kirjoitella oman nimensä. Aika vähän siellä käy muita kuin meidän sukulaisia, mutta on kiva seurailla, milloin siellä on itse edellisen kerran käynyt.
Sukset luisti oikein hyvin ja sää oli tosi hieno. Aurinko paistoi ja pakkasta oli vain 10 astetta. Ylämäessä ne luisti vähän liiankin hyvin, mutta onneksi käsissä on voimaa sen verran, että ylös päästiin. Laatikolle sattui serkkupoika kelkalla ja kysyin siltä, että pääseekö alas muuta kuin sitä yhtä reittiä ja se sanoi, että ei, vaan toinen reitti menee vaan jonkun mökille, mutta mie sitten kumminki käännyin sinne... Alas oli tosi hauska mennä syöksylaskua mutkittelevaa kelkan jälkeä (ja Tessu sai juosta minkä tassuista pääsi), mutta tajusin sitten jossain vaiheessa, että en todellakaan pääse sieltä mihinkään etenkään kun jätin Tessun hihnankin sinne, mistä lähdettiin (en kehtaa pitää sitä tiellä irti, oli kuinka syrjäinen tie hyvänsä), joten jouduin sitten kiipeämään takaisin ylös... Hyvä mie! Mutta sainpa ainaki laskea mäkeä pariinkin kertaan oikein lujaa ja tuli kuntoiltua.
Innostuin jo hiihtämisestä, mutta tänään sataaki sitten lunta ja tuulee todella kovasti, ja samanlaista on tietenki luvattu koko viikoksi... En tiiä, olenko ihan niin innostunut, että viittisin lähteä vastatuuleen hiihtelemään ja taistelemaan eteenpäin pääsemisestä. :D Ehkä me tyydytään Tessun kanssa vain käveleskelemään tuolla myrskyssä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti