Kattokaa, mitä kuvista näkyy! Aurinkoa! Ja tietysti myös palloa noutava beagle, jonka mielestä pallot on ihan parhaita leluja. Ostin sille vasta sellaisen narupallonkin, mutta heittelin sitä sisällä ja se vaan katosi... Meidän pieneen kolmioon. Odotan jännityksellä, että mistä se lopulta löytyy, koska minusta tuntuu, että olen kääntänyt koko kämpän ympäri sen yhden pallon takia. Siinähän oli ehdottomasti se etu, että sen kanssa pystyi treenailemaan tuon hulivilibeaglen kanssa tokoa.
Julliskassa on monta hyvää puolta, siitä tuntuu tulevan helpompi koira, mitä vanhemmaksi se kasvaa. Sitä on helppo pitää irti vaikka jäällä ja sille voi heitellä palloa, vaikka läheltä menisi ihmisiä ja koiria. Sitä ei sillä tavalla kiinnosta muut koirat tai ihmiset, että sen tarvitsisi ehdottomasti päästä niiden luokse toisin kuin kaikkien muiden koirien tähän mennessä. Jotain hyvää tässä kaupunkiasumisessa ilmeisesti sitten on. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti