Unelmieni koira

Ihmisiässä ehtii omistaa useamman koiran, etenkin, jos pitää useampaa kerrallaan. Jokaisesta koirasta todennäköisesti toivoo jotain, on olemassa suunnitelmia ja haaveita siitä, mitä sen kyseisen koiran kanssa haluaa tulevaisuudessa harrastaa. Vähintäänkin koiraa ottaessa toivoo, että se olisi terve ja siitä saisi pitkäaikaisen ystävän ja kumppanin, jonka kanssa olisi mukava elää.

Koiran elämä kestää keskimäärin 10-15 vuotta, jos se tapaturmilta ja sairastelulta välttyy, joten olisihan se aika tuskaa elää se aika koiran kanssa, joka ei omiin käsiin sovi tai jonka luonne on mahdoton. Jokaiselta koiralta toivoo sen olevan vähintäänkin hyvä koira. Monetkin ihmiset todennäköisesti haaveilevat kuitenkin siitä omasta susikoira Roistaan, Beethoovenista, omasta Mollista (Yrjö Kokon kirja, josta tein keväällä 2011 postauksenkin) tai poliisikoira Rexistä, josta tulisi se unelmien koira, kaikkien haaveiden täyttymys. Se Elämäni Koira, joka olisi ihan erityisen hyvä.

Jokainen koira on tavalliselle koiranomistajalle ilman muuta tärkeä, mutta yksi voi olla toista parempi. Minun tähänastisista koirista kaikki on olleet tärkeitä ja ihania, mutta jokaisessa on ne pienet vikansakin. Ripun luonteessa olisi parantamisen varaa, sen epäluuloisuus ja arvaamattomuus tietyissä tilanteissa ovat hieman hankalia ominaisuuksia. Metsästysviettiä en koiralleni myöskään kaipaisi. Rella on suloinen, ihana, taipuisa, pehmeä, rakastettava, mutta onneton höttöpää, jonka takia sen kaupunkiin sopeutuminen on vähintäänkin kyseenalainen juttu. Sen pää ei tahdo kestää kaikkea hälinää.

Se unelmien koira voi olla eri elämäntilanteissa eri, mutta minun mielestä se Koira saattaa olla myös se yksilö, joka sopeutui kaikkeen; oli erinomainen teini-iän ystävä, kulki mukana kaikkialla nuoruusvuosien vilskeessä, oli lohtu, tuki ja turva muutosten keskellä, ja loppuviimein se kesti myös pienten ihmisjalkojen töminän ennen oman elämänsä päätöstä. Minun elämäni koira antaa ehkä vielä odottaa itseään. Tällä hetkellä se unelmien koira voisi minusta muistuttaa tiibetinspanielia, mutta kuka tietää, mistä koirasta se lopulta tulee.

Unelmien koira olisi ilman muuta terve, ettei siitä tarvitsisi kantaa jatkuvasti huolta, se olisi luonteeltaan iloinen ja avoin, ns. helppo koira, jonka kanssa voisi touhuta kaikenlaista ja jota olisi helppo pitää matkassa. Kooltaan mieluumin pieni ja turkki sillä voisi olla pehmoinen ja pörröinen, mutta helppo hoidettava. Sellainen kertakaikkisen ihana peruskoira.