Kaikki neljä koiraa pääsivät tänään kameran eteen. Siis Rippukin. Tuntuu uskomattomalta, että minun ensimmäinen oma koira täyttää parin kuukauden päästä jo 10 vuotta. Vanha siitä kyllä on jo tullutkin, vähän sellainen vanhuudenhöperö. Verikorvan myötä sen toinen korva jäi lupaksi, joten sen ulkonäkökin on jo vähän repsahtanut... tai muuttunut persoonallisemmaksi. ;)
Se saattaa nykyään vältellä häkkiin menemistä viimeiseen asti juoksemalla yläkertaan minun entiseen huoneeseen nukkumaan, usein se ilmeisesti saa sinne jäädäkin nukkumaan, kun kerran niin tahtoo. Se avaa edelleen ovet itse päästäkseen käymään pissalla, mutta nykyään se tulee takaisin sohvan nurkkaan nukkumaan toisin kuin nuoruutensa päivinä, jolloin se otti ritolat ja häipyi seikkailemaan.
Relppisreellä, Jullella ja Riitullakin oli ihan tosi hauskaa tyypilliseen tapaan. Rellukka seurasi isää kuin hai laivaa ja jäi ihan mielellään Oikaraiselle. Julliska väsytti itsensä taas oikein tehokkaasti ja mikäs sen kivempaa. Ja täytyypä taas kehua tätä objektiivia, niin kivoja kuvia pitkästä aikaa! Teräviä ja kaikkea.
Jos niitä haluaa katella vielä lisää, niin täältä löytyy. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti